Mietteitä menneistä - Hahmotelmia tulevasta

Olen harrastanut sijoittamista nyt yli vuosikymmenen ajan!!! Vauhti on ollut hurjaa ja paljon on tullut opittua koettua. Salkkuni sisältö on muuttunut tiuhaa tahtia ja mielialani, sekä mielipiteeni vielä tätäkin tiuhempaan.

Tavoitteeni sijoittamisen suhteen on ollut turvata oma talouteni ja lopullinen päämäärä on ollut saavuttaa taloudellinen riippumattomuus vuoteen 2032 mennessä. Koska sijoittaminen ei ole minun tapauksessani ollut kuitenkaan sijoittamista - vaan pikemminkin "sijoittelua, spekulointia ja jopa uhkapelaamista", niin ei tästä toiminnasta ole käteen jäänyt kuitenkaan rahallista tuottoa. Tämä on käsittämätöntä, sillä takana on osakemarkkinoiden yksi kaikkien aikojen parhaimmista härkämarkkinoista! En halua edes ajatella miten hyvä tilanne minulla nyt olisi, jos olisin alusta lähtien sijoittanut passiivisesti indeksiin ja pysynyt siinä kurinalaisesti.

Mikä on siis mennyt kohdallani vikaan? 

Olen tehnyt varmaan kaikki klassiset virheet!

• Yrittänyt poimia voittaja osakkeita
• Yrittänyt poimia voittaja maita
• Yrittänyt pomia voittaja sektoreita
• Yrittänyt ajoittaa markkinoita
• Olen antanut tunteiden ohjata itseäni
• Olen ottanut ylisuuria riskejä
• Olen pyrkinyt sijoittamaan "halpoihin" osakkeisiin
• Olen sijoittanut täysin spekulatiivisiin arpalappuihin
• Olen ollut liian itsevarma
• Olen pitänyt itseäni keskimääräistä parempana sijoittajana
• Olen kuunnellut liikaa "puhuviä päitä"
• En ole tutustunut tarpeeksi sijoituskohteisiin
• En ole antanut sijoituksille tarpeeksi aikaa tuottaa
• En ole pysynyt sijoitussuunnitelmassa
• En ole sisäistänyt tarpeeksi hyvin markkinoiden voittamisen vaikeutta

Ammatti- ja amatöörisijoittajista lähes kaikki häviävät osakemarkkinoiden indeksituotolle pitkällä aikavälillä. Tämä johtuu siintä, että indeksisijoittaja maksaa sijoittamisesta kuluja ja veroja, jotka ovat taas pois sijoittajan käteen jäävästä tuotosta. Suurin osa sijoittajista kuitenkin häviää vielä reilusti enemmän, koska he pyrkivät ajoittamaan markkinoita ja poimimaan osakkeita, sekä maksavat erilaisia kuluja- ja veroja vielä huomattavasti indeksisijoittajaa enemmän.

Ylituoton saaminen osakepominnan avulla pitkällä aikajänteellä ei toimi, koska lähtökohtaisesti kaikki julkisesti saatavilla oleva tieto on jo hinnoissa ja tulevaisuus on aina epävarma. Mikään yritys ei kukoista ikuisesti, joten osakkeita poimiessa olisi osattava poimia oikea osake, oikeaan aikaan, vältettävä psykologisia virheitä ja kyettävä myymään osake oikealla hetkellä pois (esim. Nokia vuonna 2007). Ja tämä kaikki olisi tehtävä kulut ja verot huomioiden. Jälkikäteen tämä saattaa vaikuttaa yksittäisten osakkeiden kohdalla helpolta, esim Amazonin tapauksessa, mutta lopputulos oli kuitenkin kaikkea muuta kuin varma tai selvästi ennustettavissa!

Ylituoton saaminen ajoittamalla ei toimi, koska syklien kestot eivät ole saman pituisia ja arvostusmittarit eivät ole historiallisesti ennakoineet romahduksia luotettavasti. Osakekurssien arvostuksille löytyy (lähes) aina sekä järkevät perustelut, kuin myös järkevät vasta-argumentit! Esimerkiksi vuonna 2010 S&P500 -indeksi oli joidenkin mittareiden mukaan kuplahinnoiteltu!!!

Ylituoton saaminen ostamalla halpaa ei toimi, koska riskit ja käänteen mahdollisuus on lähtökohtaisesti jo hinnoiteltu kurssiin. Ylilyöntejä toki tapahtuu usein sekä ylös -että alas, mutta niiden tunnistaminen ja hyödyntäminen on kuitenkin vaikeaa. 

Pörssit romahtavat ajoittain, jolloin usein on ollut tuottavaa painottaa ostoja normaalia enemmän. Ongelma on kuitenkin siinä, että suuret romahdukset ovat harvinaisia ja jos niitä jää odottamaan, niin samalla jää yleensä myös paitsi hyvistä tuotoista rahakasan päällä istuessa ja romahdusksen sattuessa kohdalle, niiden pohjien tarkka ajoittaminen ei juuri koskaan onnistu. Usein ostot tehdään liian aikaisin tai vaihtoehtoisesti pelätään romahduksen jatkuvan ja jäädään pois kurssipohjien jälkeisistä suurimmista nousuista ja kokemattomimmat/pelokkaimmat sijoittajat eivät ehkä uskalla palata osakemarkkinoille enää ikinä.

Tiettyjä klassisia kuplan piirteitä voi havaita ja yrittää pyrkiä välttämään hypeä. Esimerkiksi dot-com kuplassa arvostustasot karkasivat käsistä ja pelkkä yrityksen nimen vaihtaminen internettiin viittaavaksi oikeutti rakettimaiset kurssinousut. Kuplan jatkuessa pitkään voi sijoittajan olla todella vaikeaa pysytellä siintä erossa, kun kaikki muut sijoittajat tekevät satumaisia voittoja. Vuosi sitten puhjennut kryptovaluutta-kupla on hyvä esimerkki siintä, kun kurssit nousevat pystysuorassa ylöspäin ilman fundamenttejä ja kaikkialla pyörii Lambolla ajelevia miljonäärejä. Itse pysyin tästä kauan aikaa loitolla, mutta lopulta annoin periksi ja osallistuin kuplan viimeisiin kuukausiin saaden satumaisia tuottoja, kunnes... poks! Kupliahan ei periaatteessa kannata välttää, koska niistä on saatavilla huimia tuottoja, mutta poistuminen oikeaan aikaan on todella todella vaikeaa.

Mikäli sijoittaja haluaa kaikkia todennäköisyyksiä vastaan saada ylituottoa, niin tätä varten on laadittava sääntöpohjainen kurinalainen sijoitusstrategia, jotta pystytään välttämään psykologiset virheet. Historiaa tutkimalla voidaan löytää erilaisia strategioita jotka ovat tuottaneet markkinoita paremmin, kuten faktorisijoittaminen (arvo, yhtiökoko, laatu, volatiliteeti, momenttum) ja erilaiset kaavat (esim. magic formula). Jotta tälläiset sijoitusstrategiat toimisivat on niihin sijoitettava täysin kurinalaisesti, koska pienetkin poikkeamat vesittävät ylituoton todella helposti. Strategiaa on myös noudatettava pitkäjänteisesti vuosikymmenien ajan, koska jokaisessa strategiassa esiintyy pitkäkestoisia alituoton jaksoja. Lisäksi tälläiset strategiat voidaan automatisoida helposti ja mikäli suuri joukko sijoittajia sijoittaa strategian mukaisesti, niin ylituotto poistuu. Strategian toimivuus on voinut olla myös tilastoharha, eikä mennyt ole tae tulevasta. Paras tapa olisi kehittää itse täysin oma strategia, eikä luottaa tiedossa oleviin ja yksinkertaisiin keinoihin, joiden toimivuus jatkossa on hyvin epävarmaa. Tälläisen strategian toimivuuden tulisi pohjautua perusteltavissa olevaan syy-seuraussuhteeseen, eikä tilastolliseen harhaan sen toimivuudesta. Tälläisen strategian itse kehittäminen ja sen noudattaminen ei taas ole kovin helppoa tai yksinkertaista. Lisäksi teoriassa toimivat strategiat eivät usein toimi kuitenkaan käytännössä.

Omat ajatukseni

On selvää, että markkinat eivät ole täysin tehokkaat. Ne ovat kuitenkin riittävän tehokkaat, että ylituoton saaminen on äärimmäisen vaikeaa, enkä itse usko pystyväni markkinoita parempaan tuottoon, ainakaan ilman hyvää tuuria. Ylituoton saamisessa on hyvin harvoin kyse (pelkästä) taidosta!

Sijoittajalta vaaditaan myös valtavaa kanttia kestää pitkiä alituoton jaksoja ja uskoa omaan strategiaan, jonka toimivuudesta ei voi olla täysin varma. Historiallisesti suurin osa osakkeista häviää indeksille ja muutamat voittajaosakkeet tekevät suurimman osan indekisn tuotosta... Näin ollen hajauttaminen useaankaan osakkeeseen, ei pelasta sijoittajaa. Mikäli onnistuu löytämään yhden voittajaosakkeen, mutta riskienhallinan takia hajauttaa tämän lisäksi useaan muuhunkin osakkeeseen, on alituotto lähes taattu. Niinpä ylituoton metsästäjän tulisi keskittää salkkunsa hyvin voimakkaasti, joka taas nostaa riskitasoa ja jos osakepoiminta ei osu kohdilleen, niin häviää usein reilusti indeksille.

Koska tavoitteeni on saavuttaa taloudellinen riippumattomuus, niin minun olisi syytä keskittyä siihen ja lopettaa ylituoton metsästys. Osakkeiden poiminta, ajoittaminen ja erilaisten erikoisempien sijoitusstrategioiden toteuttaminen on henkisesti kuormittavaa hommaa. Nousumarkkinassa ja erityisesti ylituoton ajanjaksoilla olo on mukava, mutta kun vuoden aikana teet koko elämäsi säästöillä tappiota -63%, osakeindeksien pysyessä lähes paikoillaan, niin ei enää paljoa hymyilytä. 

Haluankin luopua ajatuksesta, että sijoittaminen on harrastus, jonka parissa kuluttaa paljon aikaa - haluan olla passiivinen osakesäästäjä! Haluan keskittyä enemmän omaan hyvinvointiini ja muuhun elämään. En halua stressata ja kuunnella negatiivisiä romahduksen ennustajia tai altistua seireenien lauluille ylituoton mahdollisuuksista mitä erikoisimmissa osakkeissa ja sektoreissa. Haluan ehdottomasti jatkaa sijoittamista, mutta sen tulee olla stressitöntä ja automatisoitua. Passiivinen indeksisijoittaminen on varmin, helpoin ja stressittömin tapa sijoittaa ja tilastollisesti tarkasteltuna tuottoisin. Tutkimusten mukaan kuolleiden ihmisten osakesalkut ovat tuottaneet kaikista parhaiten ja hopealle pääsevät unohdetut osakesalkut.

Kuten olen aiemmissa kirjoituksissa todennut on pörssiromahdukset helppo sietää, kun portfolio on täysin indeksoitu ja itse on elämässä siinä vaiheessa, että sijoittaa edelleen jatkuvasti uutta rahaa portfolioon. Globaalisti hyvin hajautetussa indeksisalkussa voi olla lähes täysin varma, että ajan kuluessa saavutetaan uusi kurssiennätys. Mikä onkaan tätä stressittömämpää, kuin automatisoida sijoitusprosessi, keskittyä johonkin täysin muuhun ja luottaa historian perusteella siihen, että pitkässä juoksussa tulet saamaan hyvää tuottoa. Mikäli näin ei kävisikään, niin osakemarkkinoiden romahdus olisi todennäköisesti melko pieni murhe siinä skenaariossa (talousjärjestelmän tuhoutuminen, maailmanlaajuinen luonnonkatastrofi -tai sota yms.). Yksinkertaisella passiivisella sijoitusstrategialla voi oman aikansa käyttää tulojen maksimointiin ja säästämiseen, sekä siihen mikä elämässä on tärkeää. Ja vaikka onnistuisikin saamaan ylituottoa, niin onko se kaiken ajankäytön, stressin ja epävarmuuden arvoista?

Sijoittaminen on ollut minulle intohimon kohde, mutta fiksumpaa on kääntää fokus esimerkiksi liikunnallisiin harrastuksiin ja ihmissuhteisiin. Ei ole mitään järkeä tuhlata ainutkertaista elämää ruutua tuijottamalla ja murehtimalla täysin ennustamattomia ja itsestään riippumattomia kurssiliikkeitä.

Miten sitä sitten tulisi sijoittaa?

Passiivinen indeksisijoittaminen on teoriassa äärimmäisen helppoa. Käytäntö luo tähän kuitenkin omat haasteensa, muun muassa tarjolla olevien indeksirahastojen, kulujen ja verotuksen muodossa. Itselläni on myös kova houkutus alkaa hienosäätämään allokaatiota mahdollisimman "täydelliseksi". Periaatteessa yksinkertaisin ja helpoin ratkaisu olisi sijoittaa yhteen matalakuluiseen, osingot uudelleen sijoittavaan -indeksirahastoon, joka koostuu kaikista maailman pörssinoteeratuista osakkeista ja johon pystyisi sijoittamaan kk-säästösopimuksella ilman kuluja. Tällästä tuotetta ei kuitenkaan valitettavasti ole tarjolla.

Niinpä vaihtoehtona on sijoittaa useampaan indeksirahastoon. Esimerkiksi: 

World (EUNL) + World SmallCap (IUSN) + kehittyvät markkinat (IS3N). 

Näin hajautus hipoo jo lähes täydellisyyttä, eikä sijoittaja ota kantaa minkään yksittäisen maan osakemarkkinoiden, tai sektorin kehitykseen.

Itse hoidan sijoitukseni Nordnetin kautta, joten sen tuomat mahdollisuudet ja rajoitteet tulee myös huomioida. Nordnetissa on mahdollista sijoittaa useisiin eri etf:iin ilman kuluja kk-säästösopimuksen avulla. Mainitsemistani etf:istä tällä hetkellä EUNL ja IS3N kuuluvat näihin tuotteisiin ja IUSN etf:ään joutuu sijoittamaan normaalisti ja maksamaan kaupankäyntikulut. Itse haluan myös säilyttää mahdollisuuden superluottoon (korko nyt 0,99%) jonka vaatimuksena on, että yksittäinen osake tai etf ei saa muodostaa yli 20% salkusta. Niinpä kolmesta eri etf:stä koostuva portfolio ei riitä. Tilannetta voi paikata sijoittamalla muihin vastaaviin etf:iin, kuten XDWD (x-trackers) ja ZPRS (spdr). Mikäli ei halua ottaa näkemystä ja ylipainottaa kehittyviä markkinoita, niin tuo yksi etf IS3N riittää hyvin kehittyville markkinoille yksinäänkin. Näilläkään etf:illä ei kuitenkaan vielä saada täytettyä salkkua ja lisää tuotteita tarvittaisiin. Lisähuomautuksena vielä se, että etf-kuukausisäästäminen ei ole mahdollista luottolimiitillä!

Mieleni tekisi "tiltata" salkkua eri faktoreihin, jotka mahdollisesti tuottaisivat yleisiä osakemarkkinoita paremmin (value, mid cap, small cap ja small cap value). Useiden erilaisten etf:ien ottaminen portfolioon lisää kuitenkin kustannuksia, vaikeuttaa salkun hallinnointia ja tasapainottamista, sekä lisää monimutkaisuutta. Salkun allokaatiota pohtiessa minulla on ollut sellaisiakin portfoliomalleja, joissa on ollut jopa 20 eri etf:ää... tämä menee taas liian pitkälle ja yritän liikaa hienosäätää ja tehdä portfoliosta täydellistä. Eikä tuollaiseen määrään etf:iä ei ole mahdollista sijoittaa kustannustehokkaasti kuukausittain palkkatuloista.

Passiivista buy&hold portfoliota rakennettaessa on myös tärkeää, että se on rakenteeltaan sellainen että sijoittaja voi olla siihen tyytyväinen ja luottavainen sekä nousu -että laskumarkkinassa. Eikä yritä ajoittaa salkun sisällä painottamalla eri tilanteissa eri etf:iä.

Viimeisin hahmotelma tulevasta tavoite allokaatiostani on jonkinlainen kompromissi. Siinä portfoliosta: 

1.) 50% on hajautettu maailmanlaajuisesti kehittyneisiin markkinoihin, tiltaten puolet pienyhtiöihin

2.) kehittyvät markkinat muodostaa 12,5%, 

3.) 25% on sijoitettuna S&P500 -indeksiin, josta puolet on tasapainotetussa ja puolet markkina-arvopainotetussa -indeksissä 

4.) ja loput 12,5% on sijoitettuna täysin kuluttomaan OMXH25 indeksirahastoon.

Tässä mallissa on pyritty huomioimaan laaja hajautus ilman suurta näkemyksen ottamista, mahdollisuus superluottoon, osinkojen automaatinen uudelleen sijoittaminen, kulut ja pieni mahdollisuus koko osakemarkkinaa (markkina-arvopainotettua) parempaan tuottoon, painottamalla pienyhtiöitä, Suomea ja yhtenä osana tuo tasapainotettu S&P500 indeksi. Tasapainottamisen helpottamiseksi jokainen rahasto muodostaa saman 12,5% portfoliosta. 

Suurin riski / allokaatiopoikkeama tässä salkussa olisi maailman osakeindeksiin verrattuna Suomen suhteettoman suuri paino. Perustelen tämän kuitenkin sillä, että rahasto on täysin kuluton (merkintä, hallinnointi, lunastus) ja verotehokas (rahasto ei maksa osingoista veroja), joiden lisäksi Suomen osakemarkkinat ovat historiallisesti tuottaneet hyvin ja plussana vielä se, että näin suomalaisena on mielenkiintoista omistaa myös näitä yhtiöitä, kun niistä puhutaan paljon eri medioissa. OMXH25 yritysten liiketoiminta on myös hyvin kansainvälistä, joten Suomi -riski on rajattu. 

Hahmotelma potenttiaalisesta tavoite allokaatiosta

25% Kehittyneet markkinat, suuryhtiöt

• 12,5% EUNL (Nordnet kk-säästö, TER 0,2%)
• 12,5% XDWD (Nordnet kk-säästö, TER 0,19%)

25% Kehittyneet markkinat, pienyhtiöt

• 12,5% IUSN (TER 0,35%)
• 12,5% ZPRS (TER 0,45%) 

12,5% Kehtittyvät markkinat, kaiken kokoiset yhtiöt

• IS3N (Nordnet kk-säästö, TER 0,18%)

12,5% S&P500 markkina-arvopainotettu

• SXR8 (Nordnet kk-säästö, TER 0,07%)

12,5% S&P500 Equal Weight

• XDWE (TER 0,25%)

12,5% Suomi

• Superrahasto Suomi (Nordnet kk-säästö, TER 0,00%)

Uudenvuodenlupaus 2019

Poistuin indeksisijoittamisen parista vuosina 2015-2016, koska aloin ajoittamaan pörssiromahdusta ja etsimään parempaa tuottoa poimimalla osakkeita, sektoreita ja maita. Romahdusta ei kuitenkaan ole vielä tullut ja nämä poiminnat eivät ole oikein mitään tuottaneet. Ennustin tuolloin USA:n markkinoiden tuottavan huonosti lähitulevaisuudessa ja kehittyvien markkinoden, sekä Euroopan taas pärjäävän hieman paremmin.

Myönnän virheeni ja koska ajoittaminen on ilmeisesti mahdotonta, niin tulen siirtymään vaiheittain takaisin passiiviseksi indeksisijoittajaksi, vaikka romahdusta ei ole vieläkään tullut. Koen osakemarkkinat yleisellä tasolla edelleen kalliiksi ja "uskon" että kohta saattaa romahtaa. Jonkinlainen korjausliikehän tässä on toki juuri nyt ollutkin ja se saattaakin avata minulle hyvän sisääntuloaukon markkinoille. Tässä saattaa käydä niin, että myin halvalla ja ostan kalliilla, mutta minkäs sille enää voi ja jos haluan luopua ajoittamisesta, niin en voi niitä ostopaikkoja jäädä kyttäämään rahakasan päälle.

Toisaalta en ole nyt sijoittamassa suuria summia, vaan kuukausittain palkasta ylijäävät rahat ja mahdollisesti myöhemmin pyrin superluoton avulla hyötymään mahdollisista romahduksista. Tämä on toki ajoittamista ja sijoituslaina nostaa riskitasoa. Nykyisten sijoitusten muuttaminen indeksisijoituksiksi tuleekin sitten miettiä hyvin hyvin tarkkaan ajoituksen (ajallinen hajauttamien?) ja muiden seikkojen suhteen... Etenkin se, että milloin on järkevää luopua uraaniyhtiöistä ja MIOTA:sta??? Mutta sitten siihen varsinaiseen uudenvuodenlupaukseen:

Minä lupaan, että vuonna 2019 en tee yhtään spekulatiivistä sijoitusta uudella rahalla!

Eli vaikka olenkin palaamassa takaisin indeksisijoittamisen pariin, niin en ole vielä luopumassa nykyisistä sijoituksistani ja kääntämässä taas yhdellä kertaa koko portfoliotani 180-astetta! Uskon edelleen uraanin tekevän come backin (myönnän että otin aivan liian suuren riskin menemällä all-in uraaniin vaikka tämä onnistuisikin), mutta tarkka ajoittaminen on mahdotonta. Haluan myös odottaa mihin MIOTA:n kurssi tulee kehittymään, kun kerran tässä ollaan jo -96% lasketeltu kyydissä (klassinen virhe pitää kiinni spekulatiivisistä luusereista, eikä katkaista tappioita vs. myyminen pohjilla?) ja minulla on vielä jonkinlaista uskoa tähän projektiin.

Tulen tekemään lähitulevaisuudessa uuden kirjallisen sijoitussuunnitelman, jonka pohjalta yritän jatkossa operoida.

...Sillä välin suosittelen lukemaan vuonna 2014 julkaisemani blogitekstin: 

Sijoitussuunnitelman taustavaikuttajia, jossa on tiiviissä paketissa paljon tärkeää teoriapohjaista perustietoa sijoittamisesta, mitä olisi säännöllisesti hyvä kerrata!