Q1 - 2013

Ensimmäinen kvartaali on takanapäin, niin tämän vuoden osalta, kuin myös minun indeksisijoittaja -uranikin kannalta. Hallituksen kehysriihen päätökset johtivat taas kerran poliittisten riskien toteutumiseen tässä "hyvinvointivaltiossa", kun osinkoverotukseen kohdistuvat kiristykset tulevat nostamaan tavallisten piensijoittajien verotaakkaa aivan käsittämättömän korkealle tasolle. On älytöntä miten epäoikeudenmukaisesti verotus tulee kohtelemaan piensijoittajia, verrattuna suursijoittajiin. Tuntuu siltä ettei tässä maassa kukaan pysty tekemään pitkäntähtäimen suunnitelmia, kun politikot luovat jatkuvasti epävarmuutta muuttelemalla asetelmia. Suomi tarvitsee selkeän ja pitkäjänteisen kehityssuunnitelman, eikä jatkuvaa myllerrystä ja sääntöjen muuttamista politikkojen päähänpistosten mukaan kesken pelin. Kansa ja markkinat tarvitsevat vakautta! Päättäjät puhuvat kansankapitalismin ja kasvollisen kotimaisen omistamisen puolesta, mutta samaan aikaan tekevät kaikkensa, että tilanne menisi juuri päinvastaiseen suuntaan. Missä on johdonmukaisuus?

Onneksi kyseiset veromuutokset eivät tule vaikuttamaan suoranaisesti omiin sijoituksiini, koska minulla ei ole suoria osakeomistuksia. Omistamistani rahastoista ainoastaan ISharesin EUNI jakaa osinkoja ja muut omistukseni ovatkin kasvu-osuuksia. EUNI on kehittyvien markkinoiden smallcap yhtiöihin sijoittava etf ja se muodostaa noin 8,4% osuuden salkustani. Etf:ien osingothan ovat olleetkin jo aiemmin 100% verotettavaa tuloa, joten niiden osaltahan mikään ei tule muuttumaan. Päätökseni siirtyä passiiviseksi indeksisijoittajaksi, sai tämän päätöksen myötä taas lisää hyötyjä ja perusteluita. Jatkuvat osinkotulot tekisivät salkun tasapainottamisesta helpompaa ja mahdollistaisi paremmin lainarahalla sijoittamisen. Ajatuksena kassavirtaa tuovat osinkokoneet olisivatkin loistavia sijoituksia, mutta verotus tekee tälläisestä taktiikasta kannattamatonta. Merkittävä osa sijoittajaista tulee luultavimmin suojautumaan näiltä muutoksilta ja kansalaisten jo entuudestaan vaatimaton kiinnostus sijoittamiseen tulee vain näivettymään lisää. Mitenköhän käy valtion saamien verotulojen? Tuskinpa ne ainakaan merkittävästi tulevat nousemaan...

Nordnet tuntui olevan perillä asioista ja riensi piensijoittajien apuun jo ennen kuin kehysriihen päätöksiä oltiin edes tehty. He lanseerasivat uuden tavan sijoittaa indeksiosuusrahastoihin: ETF-kuukausisäästäminen, ilman merkintäpalkkioita. Tämä on loistava uutinen, sillä se tarjoaa piensijoittajille todella järkevän vaihtoehdon rakentaa itselleen pienellä pääomalla hyvin hajautetun sijoitussalkun. Etf valikoima on rajattu tiettyyn määrään rahastoja, eikä sieltä täten löydy kaikkia tuotteita joista itse olisin kiinnostunut, mutta iso osa kuitenkin. Teinkin jo ensimmäisen toimeksiantoni db-xtrackersin Japaniin sijoittavaan etf:ään. Tavoitteeni on ollut pitää Japania n. 2% painossa salkussani, mutta sijoittaminen ei ole ollut kustannusten kannalta tähän asti järkevää, joten Japani on ollut alipainossa. Ainoat sijoitukseni tähän asti Japaniin ovat olleet Seligsonin Aasia ja GlobalTop25 Brand -indeksirahastojen kautta, jolloin pelkän Japanin painon säätäminen on ollut hankalaa ja yhtiöiden määrä on jäänyt pieneksi.

Säästäminen ja Sijoittaminen

Oma talouteni on alkuvuoden pysynyt hyvin kurissa. Tuloni ovat olleet yhteensä ~1000 € ja menoni ~500€, joten olen onnistunut saamaan säästöön ~500€. Näinpä säästöprosenttini on tavoiteltu 50%.

Indeksoitu tuotto

Salkkuni on noussut mukavasti 7,14% ja oman pääoman tuotto on ollut 7,43%. Tällä suorituksella olen pysynyt (kulut huomioiden) vertailuindeksieni vauhdissa mukana. Huonoiten suoriutunut markkina-alue on ollut kehittyvät markkinat. Velkavipuni on 4,7% markkina-arvoon suhteutettuna. Miljoonan euron tavoitettani olen edellä 9 930 euroa.

Olen tehnyt allokaatiosuunnitelmaani hieman muutoksia. Lisäsin siihen uuden osa-alueen, eli reunamarkkinat (frontier-markets). Pudotin kehittyvien markkinoiden painoa 35 prosenttiin ja lisäsin Euroopan ja Pohjois-Amerikan osuutta.

Uusi allokaatio tavoitteni

Valitettavasti minulla on ollut ongelmia kurssien päivityksessä Google spreedsheettiin, joten en saa tämänhetken todellista allokaatiotani nähtäville. Se vastaa kuitenkin suhteellisen lähelle tavoitettani; arviolta Pohjois-Amerika ~36%, kehittyvät markkinat ~38%, Eurooppa ~18%, reunamarkkinat ~5% ja Japani ~1%.

Ongelmien vuoksi myös blogini velkavipumittari ja allokaation antavat tiedot ovat virheelliset!



Ikäviä uutisia tuli verouudistuksen lisäksi myös Googlen suunnalta, kun se kertoi lakkauttavansa Google Readerin, jota itse olen käyttäny erittäin aktiivisesti seuratessani eri blogeja. Nyt otin koekäyttöön vastaavan tyyppisen rss-ohjelman: Netvibesin. Siinä on kuitenkin ollut eräitä ongelmia, enkä ole pitänyt siintä yhtä paljon kun Readeristä.

Miljoonalla taloudellisesti riippumattomaksi?

Useissa blogeissa ja artikkeleissa on pähkäilty kuinka paljon tarvitaan sijoitusvarallisuutta, jotta saavuttaisi taloudellisen riippumattomuuden. Arviot ovat heitelleet  200 000 eurosta miljooniin. Tässäpä oma pohdintani aiheesta.

Aloitetaan käsitteillä. Taloudellinen riippumattomuus tarkoittaa tilaa, jossa voit elää pelkästään pääomatuloilla, eikä sinun tarvitse tehdä juurikaan töitä näiden tulojen eteen. Taloudellisen riippumattomuuden tasoja, voi tosin olla useita. Alimmalla tasolla voidaan ajatella tilannetta, jossa pääomatuloilla saa maksettua vain pakolliset menot (suoja, ruoka), kun parhaimmillaan tulot ylittävät reilusti menot, vaikka käyttäisi huomattavastikkin rahaa luksukseen. Tällöin voidaan puhua jo rikkaasta henkilöstä. Toisin sanoen taloudellisen riippumattomuuden tason määrittelee jokainen itse omista lähtökohdistaan ja tavoitteistaan käsin. Mikäli on valmis erittäin matalaan elintasoon, voi taloudellisen riippumattomuuden saavuttaa yllättävänkin helposti (näin ainakin olen olettanut). Mikäli taas tavoitellaan suomalaisen ylemmän keskiluokan elämää, tarvitsee nähdä jo huomattavasti enemmän vaivaa.

Tarvittavan sijoitusvarallisuuden määrä on teoriassa helppo laskea. Tarvitsee vain tietää paljonko on menot ja paljonko sijoitukset tuottavat, sekä huomioida tähän päälle vielä verotus ja inflaatio.

Itse lähden omissa tavoitteissani liikkeelle siintä, ettei minun tarvitsisi olla saita, vaan voisin elää huolehtimatta rahasta (tämä ei kuitenkaan tarkoita luksuselämää). Tavoitteeni olen tällähetkellä asettanut miljoonaan euroon, vuodelle 2032. Täytyy myöntää, että tavoitetta asettaessani tiedostin inflaation, mutten kuitenkaan jostain kumman syystä vaivautunut sen vaikutusta oikeasti laskemaan. Niinpä se täytyy tehdä viimeistään nyt.

-Miljoona euroa tuottaa 10% vuosituotolla 100 000 € vuodessa
  -> Verojen (32%) jälkeen 68 000 €
        -> Kuukaudessa netto-tulot ovat siis 5 667 €
Tämän laskelman pohjalta miljoona tuntuisi riittävän hyvin ylemmän keskiluokan elämään!

Sitten on aika huomioida inflaation (oletus 3%) vaikutus vuoteen 2032 tultaessa.
-> 1 milj. vastaa tuolloin nykyrahassa noin 544 000 euroa
   -> 544 000 € tuottaa 10% vuosituotolla 54 400 € vuodessa
         -> Verojen (32%) jälkeen 36 992 €
              -> Kuukaudessa netto-tulot ovat siis 3 082 €

Inflaation vaikutus on siis merkittävä, mutta kyllähän tuolla 3 082 eurollakin vielä pärjää!
MUTTA, jos oikeasti lopettaisi ansiotyöt ja heittäytyisi pääomatulojen varaan, täytyisi riskitasoa laskea huomattavasti alemmaksi, jolloin vuosituoton voisi olettaa laskevan lähemmäksi 5%.

-> 544 000 euroa tuottaa 5% vuosituotolla 27 200 € vuodessa
    -> Verojen (32%) jälkeen 18 496 €
       -> Kuukaudessa netto-tulot ovat siis 1 541 €
Tämän laskelman pohjalta taloudellisen riippumattomuuden tason voidaan sanoa olevan jo melko niukalla tasolla.  

5% vuosituotosta täytyisi inflaation osuus (3%-yksikköä) jättää kasvamaan korkoa, jottei sijoitusten realiarvo pääsisi sulamaan ja projekti tuhouisi sen takia.
-> 544 000 euroa tuottaa 2% vuosituotolla 10 880 € vuodessa
    -> Verojen (32%) jälkeen 7 398 €
       -> Kuukaudessa netto-tulot ovat siis 616 €


Eikä tässä vielä kaikki! Laskelmaan täytyisi vielä huomioida turvamarginaali huonotuottoisille vuosille ja pörssiromahduksille, sekä laskea vielä kaupankäynti ja hallinnointipalkkiot mukaan.

Näiden laskuharjoitusten jälkeen onkin perusteltua kyseenalaistaa miljoonan euron riittävyys taloudellisen riippumattomuuden saavuttamiseksi vuonna 2032.  Täytyy myöntää, että olen hieman yllättynyt laskujeni tuloksista.

En väitä että laskelmani olisivat täydellisiä. Sijoituksista aiheutuvia kuluja voi vähentää verotuksessa, inflaatio ja verotus voi olla matalammalla tasolla (laskin vain 32% verolla, enkä 30%:n, ja jos sijoittaisi suoraan osakkeisiin osingot olisivat vain 70% verotettavaa tuloa (ei koske etf:iä!)), tuottoprosentti saattaa olla suurempi tai laskukaavoissani voi olla yksinkertaisesti jopa virheitä. Näistä liikkuvista osista huolimatta, voi laskujeni perusteella saada karkean käsityksen siintä, ettei miljoona euroa parin vuosikymmenen päästä tee ketään rikkaaksi. Vuonna 2032 olen itse hieman yli 40 vuotias, joten en pysty syömään pääomaa, vaan joudun selviytymään ainoastaan salkun antamalla inflaatiokorjatulla tuotolla, koska muuten rahat olisi kulutettu ennen virallista eläkeikääni.

Entäpä jos koko miljoonan euron sijoitusvarallisuus jätettäisiin osakkeisiin vuonna 2032 ja ne tuottaisivat inflaation jälkeen 7% vuodessa?

-> 544 000 € tuottaa 7% vuosituotolla 38 080 €
    -> Verojen (32%) jälkeen n. 25 900€
       -> Kuukaudessa netto-tulot olisivat siis 2 158 € nykyrahassa

...Tällöin miljoona euroa riittäisi juuri ja juuri, mutta riskitaso on todella kova, eikä tuossa ole minkäänlaista turvamarginaalia.

Yhteenveto

• Miljoona euroa saattaa riittää nyt loistavasti, muttei välttämättä vuosikymmenten päästä
• 3% inflaatio tarkoittaa, että rahan arvo puolittuu noin 23 vuoden välein
• Omissa laskelmissa on ehdottomasti huomioitava inflaatio, verotus ja turvamarginaali



HOW DO I DO IT?

• Tarvittavaan summaan vaikuttaa oleellisesti sijoitusten allokointi (korot/osakkeet)

Hivenen masentavista tuloksista huolimatta, en aio luovuttaa! Jos miljoona ei kerran riitä, niin sitten on vain onnistuttava rakentamaan isompi varallisuus. Korkoa korolle -efektin ansiosta, se onnistuu siirtämällä tavoitteen ajankohtaa pidemmälle tai vaihtoehtoisesti alkuvaiheessa on saatava enemmän säästöön, sekä saatava parempaa tuottoa (yli 10%).