Maailma muuttuu ja kehittyy jatkuvasti. Jos ei kehity ja uusiudu -oli kyseessä kasvi, eläin, ihminen, valtio, yritys tai tuote alkaa pian näivettymään ja kuolee lopulta pois. Historiallisesti se, joka sopeutuu parhaiten tulee myös pärjäämään parhaiten. Kilpailua on ollut aina ja tulee aina olemaan. Se kuitenkin muuttaa jatkuvasti muotoaan ja siihen on sopeuduttava. On naivia ajatella täydellisen oikeudenmukaisuuden olevan mahdollista - se ei ole! Ennen pärjäsi fyysisesti voimakkain - nykyisin henkisesti vahvin.
 |
"Don't worry, don't be afraid, ever, because This Is Just A Ride" |
Globalisaation vuoksi rajat avautuvat kaikissa suhteissa kilpailulle. Kilpailu kasvaa osaamisesta, teknologiasta, työvoimasta, alhaisesta kulurakenteesta, verotuksesta, pääomista jne. Kaikki kilpailevat; ihmiset, yritykset ja valtiot. Tasapainon löytyminen voi viedä aikaa, eikä se täydellisesti toteudu koskaan. Globalisaatiota ei voi pysäyttää muu, kuin suuri maailmanlaajuinen tuho, joka veisi meidät takaisin kivikauteen.
Kilpailulla on useita positiivisia vaikutuksia. Se ajaa meitä kehittymään nopeasti, luo uutta ja nostaa elintasoamme
(siis kaikkien elintasoa) hurjalla vauhdilla. Onhan sillä toki myös haittavaikutuksia, kuten ympäristötuhot ja kasvava henkinen pahoinvointi. Mutta kehitys pyrkii isommassa kuvassa löytämään aina tasapainon - niin myös näissä asioissa. Ympäristöteknologia ja tehokkuus paranevat jatkuvasti. Maapallon resurssien käyttöaste on tällähetkellä kestämättömällä pohjalla, mutta uskon tasapainon löytyvän.
Ihminen ei ole valloittanut avaruutta sillä aikataululla, kuten vielä muutama vuosikymmen sitten uskottiin, mutta tulee sen kuitenkin vielä tekemään. Sieltä löytyy luultavimmin apu maapallon rajallisten resurssien suhteen. Monet asettavat sosiaalipalveluihin ja tieteeseen käytettävät varat vastakkain. Todellisuudessa tieteeseen ja tutkimukseen käytettävät varat
(tieteen alasta riippumatta) tulevat näkymään hyvinvoinnin ja terveyspalveluiden kohentumisena ennen pitkään. Avaruustutkimusta voidaan pitää älyttömänä sen kalleuden vuoksi, mutta sen avulla saavutettavien tulosten valossa on tilanne aivan toinen. - Tämän päivän scifi on huomenna arkea. Sama toistuu sotateknologiassa. Varsinainen sota on kaukana omista ihanteistani, mutta kilpailu tällä alalla on kuitenkin hyödyttänyt osaltaan kaikkia. Aseteollisuus on saavuttanut merkittäviä onnistumisia tuotekehityksessä ja tuonut näitä sovelluksia huimasti myös siviilipuolelle.
Ajattelun on oltava laaja-alaista ja kaikkea tulee tarkastella kokonaisuutena, ei yksittäisten asioiden kautta. Ongelmia on aina, ne vain ovat erilaisia. Muutosta on täysin turhaa yrittää vastustaa, sillä muutos on väistämätöntä. Vastustaminen vain kuluttaa turhaan energiaa ja aiheuttaa ongelmia.Niinpä vastustuksen sijasta sitä kannattaa vain tyytyä ohjamaan oikeaan suntaan.
Menestyminen edellyttää tilanteen hahmottamista. Kun ymmärtää missä ollaan nyt ja mihin ollaan menossa on mukaan helpompi hypätä eli sopeutua. Koska yksittäinen ihminen ei järjestelmää voi muuttaa kannattaa sitä siis hyödyntää. Ei ole järkeä tuhlata aikaa pomojen bonusjärjestelmien kadehtimiseen tai oman tilanteen voivotteluun. Tämä energia tulee kohdistaa oman kilpailuasemansa parantamiseen. Lopulta vain itse on vastuussa itsestään. Ei valtio tai naapurisi sinua voi auttaa, jos et myös itse auta itseäsi.
 |
"Every man dies. Not every man really lives."
- William Wallace - |
Kehitys voi tuntua raadolliselta, mutta se täytyy ymmärtää ja hyödyntää oikein. Nykyisin on suunnaton määrä erilaisia vaihtoehtoja viettää elämänsä. Ruoka, suoja, lämpö, hygienia ja terveys ovat meille itsestään selvyyksiä. Niiden eteen ei paljoa tarvitse vaivaa nähdä, vaikka ennen kaikki aika meni noiden tarpeiden tyydyttämiseen. Paradoksaalisesti ihminen voi menettää elämänhalunsa, koska sen ei tarvitse nähdä vaivaa hengissä säilymisen takia. Kun kaikki tarjoillaan valmiiksi eteen hopeavadilla, ne menettävät merkityksensä.
On syytä pysähtyä aika ajoin miettimään omaa elämäänsä ja pohdittava onko se sellaista kuin haluasi ja miten sitä voisi edelleen parantaa. Miten sailyttää innostus ja iloisuus aina kuolinvuoteelle saakka? Mikä on elämässä tärkeää? Onko minulla elämän ohjenuoria ja mitkä ovat arvoni? Olenko tyytynyt liian vähään
(lue: oravanpyörään) ja menettänyt näin todellisen rikkauden?
Säästämisessä voi helposti käydä kuten joissain sotilaallisissa konflikteissa; -sotiminen sodan estämiseksi ei ehkä ole aivan rationaalista? Mitä säästämisellä tavoitellaan? Mikä on tarpeeksi?