maanantai 7. tammikuuta 2019

Sijoitusstrategioiden kilpajuoksu

Tässä taas samaa ja päällekkäistä jorinaa mitä olen viimeaikoina kirjoitellut ylituoton metsästyksestä ja indeksisijoittamisesta. Yritän kovasti pähkäillä miten sijoittaisin tulevaisuudessa ja millaisia riskejä haluan ottaa? Kuinka yksinkertaisen tai monimutkaisen sijoitusstrategian haluan? Millaisen sijoitussuunnitelman teen? Näihin kysymyksiin olen yrittänyt etsiä vastausta näissä kirjoituksissa ja jättää ne muistiin tulevaisuuden varalle, kun saan taas uusia "loistavia sijoitusideoita" ja tekisi mieli ajoittaa markkinoita, tai muuten vaan poiketa sijoitussuunnitelmasta.

Viimeaikaisia kirjoituksia aiheesta:
Mietteitä menneistä - Hahmotelmia tulevasta (12/2018)
Olinpa kerran rikas - Kokemuksia volatiliteetistä (12/2018)
Kaikki tietävä osakemarkkina (9/2018)

Hieman vanhempia kirjoituksiani indeksisjoittamisesta:
Indeksisijoittamisen muotoja (12/2013)
Slice and Dice (1/2014)
Sijoitussuunnitelman taustavaikuttajia (1/2014)

Historiallisesti tarkasteltuna osakkeet ovat olleet kaikista tuottoisin omaisuusluokka. Erilaisia sijoittajia ja sijoitusstrategioita on kuitenkin lukematon määrä. Seuraavassa siis hieman sekalaista pondintaa erilaisista sijoitusstrategioista ja siintä miksi passiivinen indeksisijoittaminen on niin ylivoimainen keino sijoittaa osakkeisiin.

Markkinoiden tehokkuudesta ja eri strategioista

Osakemarkkinat ovat nykyaikana todella kilpailtu paikka. Osakkeiden hinnan muodostus on niin tehokasta, että ylituoton saaminen kulut ja verot huomioiden vuosikymmenien pituisilla aikajänteillä on käytännössä lähes mahdotonta. Joiltain harvoilta se tuntuu kuitenkin onnistuvan, mutta he ovat poikkeusyksilöitä ja ylituottoon johtaneista syistä voidaan kiistellä - kuinka iso osa ylituotosta selittyy tuurilla ja kuinka iso osa taidolla? Kyse ei ole sijoittajien taitojen varsinaisesta vähättelystä, vaan osakepoiminnan ja ajoittamisen vaikeudesta. Pitkäaikaisen ylituoton tekeminen vaati huippuosaamista, älykkyyttä, persoonallista katsontakantaa, paineensietokykyä, psykologisten virheiden välttelykykyä, kurinalaisuutta, ei liian yleisesti käytössä olevan sijoitusstrategian tarkkaa noudattamista ja aina myös tuuria. Toisaalta pelkällä tuurillakin saattaa päästä ilmiömäisiin tuloksiin, mutta pelkästään sen varaan ei kannata kuitenkaan laskea!

Historiallisesti tilastoja tarkastellen voidaan löytää valtava määrä erilaisia sijoitusstrategioita, jotka ovat voittaneet yleisindeksit. Usein kyse on datan murskauksessa syntyvästä tilastoharhasta, eikä ylituotolle löydy mitään järkevää syytä, joten niiden toimiminen myös tulevaisuudessa on epätodennäköistä. Toisaalta on löydetty useita strategioita, joiden toimivuuteen on myös järkevät ja perusteltavat syyt. Ongelma näissä on kuitenkin se, että kun tieto tästä strategiasta tulee tarpeeksi monelle sijoittajalle ja he alkavat sitä hyödyntämään, niin ylituotto poistuu. 

Esimerkiksi faktorisijoittamisella (arvo, yhtiökoko, laatu, momentum jne.) on historiallisesti saanut yleisindeksiä parempaa tuottoa. Kun jokin yksittäinen faktori on tuottanut hyvin, niin usein sen suosio kasvaa ja sen seurauksena taas hinnat nousevat ja ylituotto katoaa. Tämän jälkeen tulee taas pitkä alituoton aikakausi, ennen kuin strategia alkaa taas mahdollisesti uudelleen toimimaan. Faktorisijoittamisen historiallisen toimivuuden syistä kiistellään paljon. Usein syyksi on esitetty psykologisia tekijöitä tai suurempaa riskitasoa. Faktorisijoittamisen toimivuus tulevaisuudessa on kuitenkin kyseenalaista, varsinkin kun ottaa huomioon korkeammat kulut.

Faktorisijoittamisen voidaan katsoa olevan yhdistelmä eri sijoitusstrategioita

Mielestäni puhdas kvantatiivinen sijoittaminen on periaatteessa järkevää, koska se perustuu täysin ennalta määriteltyihin sääntöihin ja sijoittajasta itsestään johtuvat psykologiset virheet saadaan näin minimoitua. Ongelmallista se on kuitenkin siksi, että tälläiset yleisesti tiedossa olevat kvantatiiviset strategiat on todella helppo kopioida esimerkiksi rahastomuotoon ja strategian toimivuus saada näin vesitettyä sen käytön yleistyessä. Markkinoilla harvoin on selvästi nähtävissä olevia ilmaisia lounaita! Ylituoton saamiseksi on oltava muista sijoittajista poikkeava näkemys tai sellaista tietoa joka ei ole yleisesti saatavissa.

Useat sijoittajat tuntuvat luottavan ns. laadukkaisiin- tai makkinajohtaja yrityksiin. Nämä kaikkien tuntemat ja pitkäikäiset "blue ship" yritykset voivat tuntua turvallisilta sijoituksilta, mutta tosiasiassa nekin tulevat yleensä ajansaatossa häviämään tai ainakin muuttumaan radikaalisti joutuessaan distruption kohteeksi. Blue ship yhtiöiden kasvuvara on usein pieni ja kasvavat laatuyhtiöt ovat taas hinnoiteltu korkealle. Esimerkiksi Dow Jones -indeksissä ei ole enää yhtään alkuperäistä ("varmaa ja luotettavaa") yhtiötä jäljellä, kun viimeinenkin mohikaani (General Electric) poistettiin listalta kesällä 2018. Yleensä nämä suuryhtiöt ovat myös kaikista seuratuimpia, joten myös hinnanmuodostus on tehokkainta.

Yksi piensijoittajien suosima strategia on "osinkosijoittamien". Ymmärrän sen kiehtovuuden kassavirran näkökulmasta, erityisesti jos sijoittaja elää sijoituksiensa tuotoilla. Osinkosijoittaminen on kuitenkin muista kuin psykologisista syistä tarkastellen todella huono sijoitusstrategia. Pitkään tasaisesti kasvanut osinko on toki usein merkki laadukkaasta yhtiöstä, joka on kyennyt kasvamaan ja kehittymään. Ongelma on kuitenkin se, että osingon jakaminen aiheuttaa veroseuraamuksia, jotka ovat taas pois sijoittajien saamasta tuotosta, eikä pitkäkään osingonkorotushistoria takaa sitä, että yritys menestyisi myös jatkossa. Ainakaan ei voida olettaa, että osake tuottaisi ylituottoa, joka kompensoisi kohonneet veroseuraamukset. Ongelmallista osinkosijoittaminen on erityisesti sijoitettaessa korkean efektiivisen osingon maksajiin. Korkea osinko kielii siintä, että yritysjohto ei löydä enää uusia investointikohteita, eikä yritys kasva ja osakkeesta saatava tuotto nojaa tästä johtuen lähes pelkästään maksettavaan osinkoon. Efektiivinen osinko on usein korkea myös elinkaarensa loppupuolella olevissa yrityksissä, joiden toimintaan ei enää juurikaan investoida, vaan yrityksestä pyritään lypsämään viimeisetkin saatavissa olevat rahat ulos, jonka jälkeen myös osinkoakin aletaan leikkaamaan. Esimerkkinä voisi olla vaikkapa laivayhtiö, jonka laivaston kunto on elinkaarensa päässä, eikä yhtiö halua/kykene uusimaan kalustoaan. Pelkkään korkeaan osinkoon nojautuvan sijoituksen veroseuraamus on näin ollen todella korkea ja sen vaikutus "korkoa korolle" -ilmiöön on todella huomattava, vaikka efektiivinen osinko pysyisikin korkealla. Esimerkiksi pelkästään suomeen sijoitettaessa Nordnetin superrahasto Suomi saa aivan valtavan edun siintä, että rahaston ei tarvitse maksaa veroja saamistaan osingoista. Sijoitustuotoilla elämiseksi fiksumpi keino on ensin antaa rahojen kasvaa kunnolla korkoa korolle ja kun rahaa lopulta tarvitaan oikeasti elämiseen, niin sitten sijoittaja myy itse rahasto-osuuksia juuri tarvitsemansa määrän. Suorissa osakesijoituksissahan paras yhtiö olisi sellainen, joka ei koskaan maksa osinkoa, vaan yritysjohto kykenee löytämään paremmin tuottavia sijoituskohteita, kuin mitä sijoittaja itse kykenisi osinkorahoillaan saamaan (Berkshire Hathaway). Tietenkin jos yhtiö on päässyt jo kypsään ikään, eikä yritykselle löydy luontaisia uusia sijoituskohteita, niin parempi on toki jakaa ylimääräiset rahat takaisin sijoittajille, eikä väkisin yrittää tunkea niitä huonosti tuottaviin kohteisiin tai yritysjohdon ristiretkiin.

Osinkosijoittaja menettää rahaa
Osakepoiminta jossa sijoittaja pyrkii analysoimaan yrityksiä muuten, kuin numeroilla mitattavin keinoin on myös todella haastavaa. Entisasikoina sijoittajat "vakoilivat" yritysten toimintaa vierailemalla kivijalkaliikkeissä ja laskemalla tehtaan rekkaliikennettä. Nykyisin jotkin suursijoittajat saattavat käyttää myös satelliitteja tai muuta korkeaa teknologiaa tutkiessaan yrityksiä. Yhtiön johtoa tavataan ja työntekijöitä- sekä asiakkaita haastatellaan: - pyritään "aistimaan yrityksen tunnelmaa". Tutustutaan yrityksen toimintakulttuuriin, visioihin ja tavoitteisiin, sekä toimintaympäristöön. Pyritään löytämään kilpailuetua ja vallihautoja. Nykylainsaäädäntö kuitenkin sitoo pörssiyhtiöitä tasapuoliseen sijoittajaviestintään ja kaikki merkittävä tieto onkin lähtökohtaisesti jokaisen sijoittajan saatavilla ja näinollen jo hinnoiteltu osakekursseihin. Mikäli sijoittajalla on konsensuksesta eriävä näkemys yrityksen tulevaisuudesta tai hän arvioi eri skenaarioiden todennäköisyyksiä muista eriävällä tavalla on hänellä toki mahdollisuus ylituottoon, mutta miten ihmeessä arvioida näitä eri elementtejä arvonmäärityksessä ja ennustaa yrityksen tulevaisuus oikein kaikki muuttujat huomioiden? Lisäksi sijoitusstrategia, joka ei perustu puhtaaseen fundamenttianalyysiin ja tarkkoihin sääntöihin on erittäin haavoittuvainen sijoittajasta itsestään johtuville psykologisille virheille. Mikäli ylituottoa tahkova osake löytyisikin, mutta sijoittaja ei kuitenkaan ota ylisuurta riskiä laittamalla kaikkia rahojaan tähän parhaimpaan ideaansa vaan hajauttaa myös muihin ideoihin, hän todennäköisesti häviää indeksille, koska lukumäärällisesti suurin osa osakkeista tuottaa indeksiä huonommin. Todennäköisyys löytää kohdennettuun (buy&hold) salkkuun usea ylisuoriutuja on todella pieni ja mitä useampaan osakkeeseen hajauttaa, sen varmemmin häviää indeksille. Myöskään mikään yritys ei kukoista ikuisesti, niin mistä tietää milloin luopua yhtiöstä oikeaan aikaan (kulut ja verot huomioiden)?

Markkina-arvopainotetuttujen indeksien nerous piilee siinä, että ne ovat itsestään puhdistuvia. Kasvavat ja kehittyvät yritykset saavat yhä isomman ja isomman painoarvon, kun taas ongelmissa olevien yritysten painoarvo laskee ja lopulta ne kuihtuvat ja tippuvat kokonaan pois. Tässä on toki se ongelma, että indeksi painottaa jo nousseita osakkeita (kalliita?) ja laskeneet (halvat?) osakkeet ovat alipainossa. (Markkina-arvopainotettu indeksihän on periaatteessa eräänlainen momenttum strategia.) Toinen indeksointi keino on "tasapainotettu indeksi" (equal weighted), jossa kaikkien yritysten painoarvo on sama. Esimerkiksi tasapainotetussa S&P500 indeksissä jokaisen osakkeen paino on lähtökohtaisesti 0,2% ja kun niiden hinnat muuttuvat ja indeksirahasto tasapainotetaan kerran kvarttaalissa, niin kallistuneiden osakkeiden "tuotto-osa" myydään ja niillä ostetaan halventuneita osakkeita siten, että kaikkien osakkeiden paino on taas tasan 0,2%. Näyttäisi siltä että S&P500 tasapainotettu indeksi olisi historiallisesti tuottanut markkina-arvopainotettua paremmin. Volatiliteetti on kuitenkin ollut huomattavasti suurempaa ja tuotto suunnilleen samaa tasoa midcap indeksin kanssa. Voidaankin kysyä, että onko ylituotto seurausta altistumisesta size-faktoriin, kun indeksi painottaa enemmän mid cap -luokan yhtiöitä, suurten sijaan? Lisäksi kaikissa indekseissä samaa ylituotto ilmiöitä ei ole havaittu. Taas kerran voidaan todeta, että tälläkin keinolla ylituoton saaminen voi olla mahdollista, mutta se ei ole varmaa ja pitkiä alituoton jaksoja on odotettavissa, sekä kohonneet kulut nakertavat hieman tuottoa.

Teoriassahan indeksisijoittamiselle voi käydä samoin kuin monelle muulle strategialle, että liian suuri suosio pilaa sen toimivuuden ja osakepoiminnan avulla olisi taas mahdollista saada ylituottoa. Uskon kuitenkin että vaikka indeksisijoittamisen suosio kasvaa ja tämä raha onkin "tyhmää" (ei välitä mihin tai minkä arvoisiin osakkeisiin sijoitetaan), niin silti riittävän iso osa sijoittajista sijoittaa aktiivisesti etsien ylituottoa ja korjaa näin hinnoitteluvirheitä. Toisaalta jos osakepoiminnasta tulisikin taas tuottoisaa, niin sen suosio alkaisi taas kasvaa, jonka seurauksena passiivinen sijoittaminen alkaisi jälleen toimia. Uskon myös siihen, että erityisesti erilaisten tietokoneiden ja algoritmien tekemän kaupan kasvu tehostaa markkinoita entisestään, vaikka ne altistavatkin markkinat uusille riskeille (esim. flash crashit) ja muuttavat jossain määrin markkinoiden toimintaa ja käyttäytymistä. En siis millään jaksa uskoa, että markkinoiden tehokkuus pienenisi tulevaisuudessa, päin vastoin! Jos osakepoiminnalla on saatavilla ylituottoa, niin se löytyy todennäköisimmin pienistä vähän seuratuista yhtiöistä tai epätehokkailta ja pieniltä markkinoilta (frontier- ja emerging markets). On myös huomioitava se, että useat strategiat tuottavat eri markkinatilanteissa (nousu- tai laskumarkkina) todella hyvin, mutta vain hyvin harva tekee todellista ylituottoa läpi syklien.

Ennustaminen

Yksi syy osakepoiminnan vaikeuteen on se, että maailma muuttuu nopeasti ja ennakoimattomasti. Useat tämän päivän menestyvät laatuyhtiöt ovat tulevaisuuden luusereita ja monet nykyisin hyljeksityt tai tuntemattomat yritykset tulevat menestymään, sekä kasvamaan huimiin mittasuhteisiin. Teknologinen kehitys, ihmisten käyttäytymismallien muuttuminen, väestöräkenteen muuttuminen, geopoliittiset muutokset, ympäristön- ja ilmastonmuuttuminen, sekä monet muut seikat ovat sellaisia asioita, ettei niitä voi mitenkään luotettavasti ennustaa. Loppupeleissä yritykset kokonaisuutena onnistuvat sopeutumisessa, mutta iso osa epäonnistuu ja globalisoituvassa maailmassa vaikuttaa siltä, että ne harvat voittajat vievät kaiken ja saavat lähes monopoliaseman omassa markkinasegmentissään (...kunnes se asema taas jostain syystä murtuu).

Onko sinulla ennustajan kykyjä nähdä tulevaisuuteen?

Ajoittaminen

Markkinoiden ajoittaminen on luultavasti kaikista vaikein keino saada ylituottoa. Se tuntuu ajatuksena usein todella helpolta, mutta on kaikkea muuta. Minun tietooni ei ole tullut ainuttakaan mittaria tai keinoa jolla se onnistuisi luotettavasti, vaikka erilaisia työkaluja siihen onkin kehitetty tai yritetty soveltaa (tekninen analyysi, liukuvat keskiarvot, arvostuskertoimet, erilaiset taantuma indikaattorit jne.). Suurin osa sijoittajista, jotka ovat yrittäneet ajoittaa markkinoita ovat sen seurauksena menettäneet valtavia summia rahaa. Usein nousun jatkuessa pitkään sijoittajat alkavat poistua markkinoilta liian aikaisin odottamaan romahdusta ja lopulta palaavat takaisin maksaen samoista osakkeista vaan korkeamman hinnan. Romahdusten pohjilla sijoittajat usein taas odottavat laskun jatkuvan, eivätkä palaa markkinoille ennen kuin nousu on ollut voimakasta ja kestänyt kauan aikaa. Markkinat eivät ole niin yksinkertaiset ja tehottomat, että myymällä arvostuskerrointen perusteella kallista tai paljon noussutta osaketta ja ostamalla tilalle samojen mittareiden mukaan halpoja tai laskeneita osakkeita pääsisi automaattisesti hyviin tuottoihin.

Markkinoiden ajoittaminen

Itse sinällään olen hyvin kiinnostunut ajatuksesta, että sijoitetaan indeksirahastojen avulla romahtaneisiin ja tilapäisissävaikeuksissa olevien maiden tai sektoreiden osakkeisiin. Esimerkiksi erilaiset sotatilat ja poliittiset kuohunnat (Venäjä, Turkki, Iran, Ukraina), euroalueen velkakriisi (Kreikka, Irlanti, Portugali, Italia, Espanja), finanssikriisi (Pankki- ja Reit etft) tai vaikkapa raaka-aineiden luontaisesti korkean syklisyyden aiheuttamat romahdukset tai katastrofit (Fukushima -> Uraani). Vanhan sanonnan mukaanhan silloin pitää ostaa osakkeita, kun veri virtaa kaduilla! Tälläistä taktiikkaa käytettäessä on kuitenkin syytä hajauttaa ostot sekä ajallisesti, että maiden ja sektoreiden kesken huolellisesti ja pyrittävä välttämään auringonlaskun toimialoja. Romahduksen jälkeenkin osakkeet voivat laskea vielä reilusti- ja kauan aikaa lisää. Itse olen tätä strategiaa yrittänyt aina välillä hyödyntää, mutta tosiasiassa minun kärsivällisyyteni ja uskoni ei ole oikein tahtonut riittää sen menestyksekkääseen toteuttamiseen. Eikä tämäkään strategia ole mitenkään helppo ja varma keino vaurastua. Ja mikä kertoo että riskit eivät olisi oikein hinnoiteltu näihin osakkeisiin, eikä riskikorjattu tuotto-odotus olisi näissä romahtaneissakin osakkeissa täten yleinen markkinatuotto? Usein markkinat ylireakoivat... mutta kuitenkin! Lisäksi suomalaisena sijoittajana tätä on nykyisin todella vaikea toteuttaa, koska pääsy amerkikkalaisiin etf:iin on estetty, eikä euroopan etf tarjonta ole kovin kummoinen pienten maiden tai nich-sektoreiden suhteen. Lisäksi jos sijoitetaan boom&bust sektoreille (kuten raaka-aineet), niin ei riitä että ajoittaisi ostot oikein, ne pitäisi osata myös myydä ennen seuraavaa romahdusta.

Menestyminen

Menestyvä sijoittaja on nöyrä markkinavoimien edessä. Yksityissijoittajalla on yleensä vähemmän tietoa, taitoa ja työkaluja käytettävissä ammattisijoittajiin nähden ja yleensä alhaisille arvostuskertoimille on järkevät syyt ja hinnanmuodostus on markkinoiden yhteinen päätös. Se ei toki tarkoita, että markkinat olisivat täysin oikeassa ja sanonnan mukaan "markkinat voivatkin pysyä irrationaalisina kauemmin, kuin sijoittajalla riittää varoja". (Oikea hintahan on käytännössä aina se kun ostajan ja myyjän tarhoukset kohtaavat ja syntyy kauppa!) Hinnoitteluvirheiden löytäminen ja erityisesti niistä hyötyminen on kuitenkin katekorisesti usein toistettuna todella vaikeaa. Maailmalla on valtava joukko ihmisiä ja algoritmeja jotka jatkuvasti etsivät tuottoa ja korjaavat hinnoitteluvirheitä sekuntien tuhannesosissa. Lisäksi tulevaisuuden kurssiliikkeet ovat aina riippuvaisia tulevaisuuden tapahtumista, joita emme vielä tiedä.

Uskon että markkinat eivät ole niin tehokkaat, etteikö niitä voisi mitenkään voittaa. Voittaminen on kuitenkin pitkällä aikajänteellä (koko sijoitusura) äärimmäisen vaikeaa ja tilastollisesti todella epätodennäköistä. Aktiivisen sijoittajan on todella tiedettävä mitä tekee ja myös tuurin on oltava matkassa mukana!

Oma resepti

Itse en ole kiinnostunut syvällisen yhtiöanalyysin tekemisestä tai jonkin kvantatiivisen sijoitustrategian toteuttamisesta niin paljoa, että olisin valmis uhraamaan sille suurimman osan vapaa-ajastani ja lopputulemana todennäköisesti kuitenkin häviäisin indeksille. Ylituottoa olisi tietenkin mahtava saada, mutta en luota omiin taitoihini niin paljoa, että haluaisin enää jatkossa ottaa tätä riskiä. Mikäli se riittäisi, että olisi valmis näkemään vaivaa ja se takaisi paremmat tuotot kuten muualla elämässä, niin sitä sitten varmaan yrittäisin (jos se ei olisi minulle liian vaikeaa). Sijoitusmaailmassa käytetty aika ja vaivannäkö eivät kuitenkaan korreloi positiivisesti tuottojen kanssa.

Tiedän että itselleni syntyy usein valtava halu ottaa näkemystä jonkin tietyn sijoitusidean puolesta ja se yleensä kärjistyy hyvin voimakkaasti siten, että saan putkinäön ja tulen ylivakuuttuneeksi idean ylivoimaisuudesta. Tämän seuraksena otan aivan ylisuuren position ja riskit nousevat taivaisiin. Vaikka uskoisinkin että minun taidoillani olisi mahdollista saada ylituottoa sijoittamalla aktiivisesti, niin minun ei sitä todennäköisesti kannattaisi kuitenkaan yrittää, koska sorrun liian helposti erilaisiin psykologisiin virheisiin, vaikka mukamas yritän niitä parhaani mukaan vältellä.

Markkina-arvopainotetusta passiivisesta indeksisijoittamisesta voidaan löytää useita vikoja ja tehottomuuksia. Siintä huolimatta se on kaikista tehokkain ja varmin tapa vaurastua sijoittamalla pitkässä juoksussa. Menestymisen kannalta sijoitusstrategiassa pysyminen hyvien- ja huonojen aikojen läpi on avaintekijä ja yksittäisistä strategioista indeksisijoittamisessa pysyminen on psykologisesti todennäköisesti kaikista helpointa.

Mitä sijoittaja voi itse tehdä on yksinkertaisesti pitää kulut mahdollisimman alhaalla ja sijoitusasteen osakkeisiin mahdollisimman korkealla. Markkinat hoitavat itsenäisesti sitten sen tuottopuolen!

Keep it simple, stupid!

2 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus jossa käyt läpi monia vaihtoehtoja sijoitusstrategiaksi. Lopulta ei ole olemassa kuin yksi oikea tyyli sijoittaa: oma tyyli. Tämä siksikin ettei ole olemassa mitään täydellistä menetelmää. Jokaista menetelmää voi kritisoida tavalla tai toisella, aina voi osoittaa että sijoittaja olisi tehnyt tappiota sijoittaessaan jollakin tavalla tai tehnyt vähemmän tuottoa kuin "indeksi".

    Itse en pidä toisten sijoitusmenetelmien kritisoimista mitenkään järkevänä, koska harva pystyy antamaan tyhjentävää selitystä menetelmästään ainakaan niin että muut sen hyvin ymmärtäisi. Näen sijoitusmenetelmien pohdinnan teoreettisena pohdintana, joka on aika kaukana käytännöstä. Käytännössä hyvinkin erikoiset menetelmät voivat toimia (eikä niillä tarvitse olla mitään kiinnekohtaa markkinaan) jos henkilö vain haluaa kyseisellä tavalla sijoittaa/treidata. Kyse on enemmän siitä haluaako oikeasti sijoittaa/treidata jollain tavalla vai haluaako vain välttää tappioita tai hakea jännitystä tms.

    Itse en usko että sijoittamisessa on mitään yleisiä sääntöjä ja siksi kaikki kritiikitkin ovat kritiikkejä vain jostakin näkökulmasta. Kritiikit ovat aiheellisia lähinnä vain siksi että keksii keinon kiertää kyseinen ongelman. Toisaalta voi ajatella että kaikki menetelmät ovat toimivia ja toisaalta tuotto ei välttämättä ole mikään merkki systeemin toimivuudesta. Systeemin toimivuudesta voi kertoa myös jatkuva tappion tekeminen. Tällöin vain sijoitusympäristö on ollut sijoittajaa vastaan, mutta hän on toteuttanut strategiaansa hyvin ja tiedostanut sen riskit. Ehkä hän olisi tehnyt tappiota vielä enemmän ilman strategiaansa.

    Omaan sijoittamiseeni tekninen analyysi sopii kuin nokka päähän, mutta tiedän ettei se sovi kaikille. Sekään ei ole täydellinen menetelmä, mutta pidän niistä eduista mitä se tuo sijoittajalle. Sen käytössä on omat riskinsä ja toinen käyttää sitä paremmin kuin toinen. Teknistä analyysia, kuten mitään muutakaan menetelmää ei voi tyhjentävästi kritisoida ja poistaa "pelilaudalta", koska erilaisia kombinaatiooita käyttää sitä on lukemattomasti. Sama pätee funda-puolella. Erilaisia faktoriyhdistelmiä on niin paljon ettei mikään tutkimus pysty koskaan poistamaan faktorien merkitystä jos haluaa niitä käyttää. KAikilla menetelmillä on etunsa ja heikkoutensa.

    Minusta sijoittamisessa pitää vain mennä syvemmälle ja syvemmälle omassa tavassa sijoittaa, jolloin oppii jatkuvasti lisää ja oma tyyli hioutuu ja lopulta alkaa tehdä satumaisia voittoja. Mitä syvemmälle menee sitä enemmän pystyy kääntämään myös menetelmien heikkoudet hyödykseen. Ei ole oikeaa tai väärää menetelmää, ei oikeaa tai väärää tapaa mitata erilaisia menetelmiä. Jokainen sijoittaja kuitenkin lopulta sijoittaa samalla markkinalla. Markkina on sama kaikille, vain näkökulmat siihen vaihtelevat. USkon että jokaista menetelmää voi verrata kiikariin - mitä pidemmälle ja syvemmälle menet omassa menetelmässäsi sitä paremmin saat kiikarin tarkennettua ja näet markkinan selkeämmin. Ei ole välilä mitä kiikaria käytät, kunhan haluat käyttää sitä ja se sopii silmiesi väliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista!

      Se on totta että mikään sijoitusstrategia ei ole täydellinen ja jokaisen sijoittajan on löydettävä se itselleen sopivin. Jos kaikki sijoittaisivat samalla tavalla, niin eihän markkinat silloin toimisi mitenkään! Sijoitusstrategiaa valitessa on kuitenkin ymmärrettävä sen hyvät- ja huonot puolet ja oltava tarpeeksi vakuuttunut sen toimimisesta, että kykenee noudattamaan sitä myös vaikeina aikoina.

      Usein eri strategioiden ylivoimaisuutta ja toimivuutta korostetaan aivan liikaa ja asiaan perehtymätön voi saada helposti liian ruusuisen kuvan varmoista ylituotoista ja sen tekemisen helppoudesta. Ja strategiaan perehtynyt ja sitä noudattava kulkee usein laput silmillä, eikä kykene näkemään niitä heikkouksia ja myönnä ilmiselviä totuuksia mitä hänen käyttämäänsä strategiaan liittyy.

      Yksi minua mietityttänyt asia eri strategioissa on myös se, että markkinoiden ja yhtiöiden muuttuessa saattaisi olla syytä kehittää ja muuttaa myös strategiaakin. Koska periaatteessa valitsemaansa strategiaa tulisi seurata kurinalaisesti sorkkimatta sitä, niin voi olla vaikea mukautua muuttuviin olosuhteisiin tai ymmärtää että strategiaa olisi jotenkin muutettava. Muutostarpeen tunnistaminen ja oikeanlaisten muutosten tekeminen, sekä strategian kehittämisen voisi kuvitella olevan todella haastavaa. "This time is diffrent", vai onko sittenkään? Jos markkinoiden mekaniikka muuttuu uudenlaiseksi, niin ei taida paljon backtestauskaan auttaa?

      No näkökulmia on monia ja sijoittajia kaikenlaisia. Tärkeää on myös se, että sijoittaja on rehellinen itselleen ja kykee näkemään totuuden.

      Poista