Tänä vuonna pidin kesälomaa ensimmäistä kertaa sitten 13 ikävuoden jälkeen. Tosin nytkään se ei ollut aivan täyspitkä kesäloma, mutta erittäin rentouttava kokemus kuitenkin. Loman ulkopuolella olenkin sitten painanut 60-85h työviikkoa, eikä vapaa-aikaa ole paljoa ollut. Minä teen siis toista työtä päätyöni ohella. Päätyöni työvuorot ovat pitkäkestoisia, eikä koko työvuoro ole ns. "aktiivista työaikaa", mikä on täten mahdollistanut sivutyön tekemisen.
Päätyöstä saamani netto-ansio on 2100 euroa kuukaudessa. Menoni ovat olleet keskimäärin noin 1050 euroa, sekä asuntolainan lyhentämiseen on mennyt 400 euroa kuukaudessa. Täten minulle jää noin 650 euroa ylijäämää kuukaudessa. Sivutyöni nettotulot ovat olleet keskimäärin noin 900 euroa kuukaudessa. Näin ollen olenkin saanut kerrytettyä uutta sijoituspääomaa kahden työn avulla noin 1500 euroa kuukaudessa.
Vuoden vaihteessa myin passiiviset osakeindeksisijoitukseni ja ostin tilalle pienten kaivosyhtiöiden osakkeita. Näiden avulla salkkuni on kasvanut tänä vuonna mukavasti 140%, ollen nyt ~240K€ kokoluokkaa. Omistamani osakkeet ovat erittäin volatilejä ja kuukausittaiset arvonvaihtelut ovat olleet kymmeniä prosentteja. Esimerkiksi elokuussa salkkuni tippui 285K€:sta 202K€, kun taas huhtikuussa salkkuni kasvoi 66%. Arvonvaihtelut eivät minua kovin paljoa hirvitä, vaan olen erittäin optimistinen lähivuosien positiivisesta kehityksestä sijoituksieni suhteen. Suuri haaste tulee olemaan myyntien ajoittaminen ja siirtyminen jossain vaiheessa takaisin indeksisijoittamiseen.
Samaan aikaan kun salkkuni arvo vaihtelee useita kymmeniätuhansia euroja kuukaudessa (jopa päivän sisällä), niin vapaa-ajan menettäminen sivutöiden merkeissä 12€ bruttopalkalla alkaa tuntua huonolta kaupalta. Sivu- ja ylityöt ovat auttaneet minua edellisinä vuosina merkittävästi nostaakseni säästämisastettani ja päästäkseni lähemmäksi taloudellista riippumattomuutta ja olenkin kiitollinen tästä mahdollisuudesta. Tavoitteeni on kuitenkin aina ollut elämän leppoistaminen ja siintä nauttimen. Nyt kun olen onnistunut kasaamaan jo sangen merkittävän pesämunan, niin sivutyöstä saatava tulo ei ole prosentuaalisesti enää niin merkittävää, kuin matkan alkupuolella. Samaan aikaan kun tänävuonna olen tienannut sivutöistäni nettona 7700€, niin sijoitusteni arvo on noussut 131K€ (+uusi pääoma). Tuollaisten arvonnousujen varaan ei tietenkään voi pidemmän päälle laskea, mutta tilanne on kuitenkin se että olen saavuttanut pisteen, jossa sijoitusteni tuotoilla on huomattavasti suurempi vaikutus varallisuuteeni, kuin säästämisasteellani. Aloitin sijoittamisen keväällä 2007 ja näiden lähes kymmenen vuoden aikana olen onnistunut säästämään osakkeisiin yhteensä 80 926 euroa. Viimeisen kahdeksan kuukauden arvonnousu on kuitenkin 1,6 kertaa niin suuri, kuin mitä olen onnistunut säästämään tuon kymmenenvuoden aikana yhteensä!
Kuten alla olevasta kuvasta näkyy, niin pelkällä 10%-vuosituotolla tulisin ylittämään asettamani tavoitteen noin 100K€, ilman että minun tarvitsisi säästää enää euroakaan lisää. Mikäli kuitenkin säästäisin 1000€/kk, niin salkkuni arvo olisi vuonna 2032 470K€ korkeampi. Kysymys kuuluukin olisiko 1,57milj. euroa 1,1milj. euron sijasta menetetyn vapaa-ajan arvoinen? Minä luulen että ei ole, varsinkaan jos tulen saamaan seuraavina parina vuosina samanlaisia tuottoja, kuin alkuvuodesta olen saanut. Ajallisesti 1000 euron kuukausittaiset lisäsijoitukset nopeuttaisivat miljoonaan pääsemistä noin 3 vuodella.
Tulen tekemään myös jatkossa päätyössäni täyttä työviikkoa. Sivutöistänikään en aivan vielä uskalla irtisanoitua, mutta tekemäni työtunnit tulevat tippumaan merkittävästi. Sivutyöni työnantaja on erittäin joustava ja saankin käytännössä tehdä töitä sen verran kun haluan, juuri niinä päivinä kun haluan. Tästä syystä en koe järkeväksi irtisanoutua aivan vielä, koska tuo on loistava paikka saada nopeasti lisätuloja yllättävien- tai suurten yksittäisten menojen kattamiseksi. Päätyöni on pääsääntöisesti mielekästä ja mukavaa, mutta työnantaja ei juuri jousta työaikojen suhteen, mikä on taas huono juttu. Sivutöiden vähentyessä tulen varmaan nauttimaan päätöistänikin taas huomattavasti enemmän,
Työnteon vähenemisen vuoksi menonikin tulevat todennäköisesti tippumaan, koska työmatka-autoilu vähenee merkittävästi ja periaatteessa pystyisin halutessani jopa luopumaan autosta täysin, koska päätyössäni käynti ei välttämättä vaadi autoa. Lisäksi ravintolalounaat vähenevät. Eikä tietenkään pidä unohtaa progressiivistä verotusta, joka rankaisee liiasta työnteosta.
Minulla on ollut useamman vuoden ajan tapana jättää jokaisen kuukauden lopussa tilille seuraavan kuukauden menoja vastaava summa ja tämän päälle vielä pari tuhatta euroa puskurirahaa. Noilla rahoilla ei kuitenkaan käytännössä ole koko kuukautta tarvinnut pärjätä, koska saan päätyöni kuukausipalkan kuukauden puolivälissä ja sivutyöni palkka tulee kahdessa osassa kuukauden puolivälissä ja kuukauden viimeisenä päivänä. Nyt olen nostanut tulojen laskua silmälläpitäen tilille jätettävän rahan määrän 5000 euroon. Suurimmat menoni ovat yhtiövastike kuukauden alkupuolella ja asuntolainanlyhennys vasta kuukauden loppupuolella palkan maksun jälkeen, näin ollen tilini saldon ei normaalina kuukautena pitäisi missään vaiheessa laskea alle 4000 euron, vaikka menoja kuukauden aikana olisikin yli tuhannen euron edestä.
Olen seurannut taloudellista riippumattomuuttani 4%-säännön mukaan, siten että olen vähentänyt tuosta 4%:sta 30% veroja. Täten sijoituvarallisuudesta laskettava vuositulo olisi nettona 2,8%. Nykyisellä salkullani tuo tarkoittaisi noin 550 euroa kuukaudessa ja jos asuntolainan lyhennysosuutta ei lasketa mukaan, niin tuo kattaisi jo yli 50% menoistani! Jos asuntolainan lyhennyskin lasketaan mukaan, niin olisin noin 37 prosenttisesti taloudellisesti riippumaton. Mikäli käytettäisiin 10% tuotto-olettamaa ja tuosta vähennettäisiin 30% veroja jäisi jäljelle 7% tuotto. Kuukausitasolla tuo tarkoittaisi 1370 euroa, eli olisin käytännössä jo nyt taloudellisesti riippumaton. Mutta 10% vuosittainen pääoman realisoiti olisi tietenkin käytännössä täysin kestämättömällä tasolla.
Loppuvuosi menee siis tasapainon löytämisessä ja elämän optimoinnissa. Nuorena tekemieni päätösten ja uhrausten seurauksena olen nyt 25-vuotiaana tilanteessa, että tulen lähes väistämättä saavuttamaan taloudellisen riipumattomuuden ilman, että minun pitäisi enää juurikaan nähdä suurta vaivaa sen eteen. Kysymys on ainoastaan ajankohdasta. Lumipallo pyörii jo niin lujaa, että sen avustamisen seuraukset ovat marginaalisia.
Monet henkilöt jotka tavoittelevat rahaa, ovat päättäneet kouluttaa itsensä korkealle ja saavuttaa tällä tavoin suuret tulot. Nämä henkilöt ovat kuitenkin minun iässäni vasta pääsemässä pois yliopistosta, eikä työllistyminen ole korkeakoulutuksenkaan jälkeen varmaa. Heidän nettovarallisuutensa saattaa olla jopa negatiivinen ja varsinainen työskentely rahan eteen on vasta alkamassa. He ovat saattaneet pitää välivuoden ja tuhlata kaikki säästöt ja ottaa jopa elämästä nauttimista varten lainaa. Nuorena matkustaminen ja kokemusten kerääminen ovat toki tärkeitä asioita ja varmasti ainutlaatuisia kokemuksia. Välivuoden pitäminen ja matkustaminen voivat olla jopa elämän parhaita päätöksiä. Jossain vaiheessa heidänkin on kuitenkin kohdattava realiteetit ja todennäköisyys sille että päästyään uraputkeen he sitovat itsensä "kultaisiin kahleisiin" ylisuurten asunto- ja autolainojen muodossa on korkea. Ikääkin alkaa olemaan jo sen verran, että lapset on tehtävä, jonka seurauksena velvollisuudet ja kulut vain kasvavat, eikä taloudellisen vapauden kasvattamiseen ole juurikaan keinoja. Lapset varttuvat hoitotädin huomassa ja vähäinenkin yhdessä vietetty aika on suorittamista ja stressaantuneena tappelemista. Elämänkumppanikin kanssa alkaa sukset menemään ristiin ja riidat yleistyvät, joka johtaa lusikoiden jakamiseen. Avioeron myötä ollaan taas suuremmissa taloudellisissa vaikeuksissa, kun perheessä on kahden sijaan enää yksi maksaja. Mielenterveysongelmia alkaa ilmetä ja sairaudet iskevät helpommin. Työkyky laskee ja tulot tippuvat. Ollaan melkoisessa negatiivisessä kierteessä, josta on hyvin vaikea päästä pois.
Itse olen kuitenkin yrittänyt valita vastakkaisen lähtökohdan ja pystyn aloittamaan eläman, jossa minun ei ole kohta enää pakko ilmestyä työpaikalleni jos en näin halua tehdä. Voin mennä työnantajani luokse ja sanoa lähteväni vuodeksi maailmanympärysmatkalle, ilman että minun tarvitsee pelätä työnantajan reaktiota, vaan voin kylmänrauhallisesti irtisanoa itseni, jos hän ei muuten suostu. Realisoimalla nyt osakeomistukseni (en ole huomionut veroseuraamuksia) pystyisin elämään ilman minkäänlaisia tuloja tai pääoman kasvua 14 vuotta nykyisillä menoillani ja lyhentää edelleen asuntolainaani pois. Mikäli myisin myös asuntoni ja menoni olisivat 1000 kuukaudessa, pärjäisin nykyisellä omaisuudellani 21 vuotta. Kohta nuo vuosiluvut tulevat kuitenkin vaihtumaan ∞
-merkkiin. Lisäksi ammatinvalintani olen tehnyt mielenkiintoni, en palkan perusteella. Pidän päätyöstäni ja jos lopetan sivutyöni voin kuvitella olevani työelämässä vielä useita vuosia tai ehkä jopa vuosikymmeniä. Periaatteessa sillä että käytkö töissä vai et, ei ole väliä. Tärkeintä on se että nautit elämästä ja siintä mitä ja kenen kanssa -teet, etkä koe liikaa stressiä, sekä sinulla on riittävästi valinnan vapautta elämässäsi.
Kohti vapaampaa ja nautinnollisempaa elämää...
Kova veto raaka-aineosakkeiden kanssa! Onnittelut! Toivon, ettet polta sormiasi niiden kanssa, vaikka ajoituksesi näyttää menneen nappiin. Menestystä!
VastaaPoistaViiden vuoden karhumarkkinan jälkeen ne vaikuttivat hyvältä sijoitukselta ja alan "sijoitusgurujen" haastattelut saivat minut vakuuttumaan asiasta. Tämä yhdistettynä normaalien osakemarkkinoiden tilaan, niin alkoi yhtälö olla aika selvä.
PoistaOn totta, että tämän tyyppisissä spekulatiivisissa sijoituksissa polttaa näppinsä helposti ja omistamanikin osakkeet tulevat kokemaan todennäköisesti 70-95% romahduksen jossain vaiheessa. Historiallisia syklejä tarkasteltaessa on nykyinen nousu kuitenkin vasta alkuvaiheessa. Exitin ajoittamisella tulee olemaan todella merkittävä rooli onnistumisen kannalta. Ostojen kanssa tunaroin pahasti, kun aloin säätämään allokaatiota ja hain pieniä päivävoittoja, jonka seurauksena nykyiset osakkeeni päätyivät salkkuuni huomattavasti kalliimmalla, mitä alunperin olin ne hankkinut.
On helppoa rehvastella sijoitusten tuotoilla jälkikäteen. Ilmoita tekemäsi sijoituspäätökset reaaliajassa niin ne ovat uskottavampia. Jälkikäteen on helppo kehitellä tarinoita onnistuneista sijoituspäätöksistä.
VastaaPoistaEn mielestäni ole juurikaan rehvastellut tuotoillani, vaan hieman julkisesti iloinnut asiasta. On totta että jälkiviisaus on helppoa, sekä virheiden hautaaminen ja vain onnistumisien muistaminen vääristää totuutta.
PoistaKaupankäyntiäni voi kuitenkin seurata täysin realiajassa Sharevillen kautta (nimimerkki: Rahaneuvos). Minulla on asiakkuus myös Lynxissä ja Seligsonilla, mutta tällä hetkellä koko sijoitusomaisuuteni on Nordnetin arvo-osuustilillä ja näin ollen kaikkien nähtävillä Sharevillen kautta.
Blogissa olen ensimmäisen kerran maininnut kaivosyhtiösijoituksista tammikuun alussa, joka siis oli ennen kuin nämä sijoitukset alkoivat tuottamaan. Lisäksi ylävälilehtien kautta pääsee katsomaan TWR-tuotto historiaani sijoitusurani alusta lähtien ja noissa laskelmissa on siis huomioituna kaikki sijoitukseni, kulut ja verot mukaan lukien. Noista kaavioista käy myös ilmi, että TWR-tuottoni kääntyi voiton puolelle (indeksiluku yli 100) vasta tänä vuonna (aloitettu v.2007). Eli ei tuo minunkaan sijoitushistoriani nyt niin tuottoisa ole ollut ja se käy mielestäni sangen realistisesti myös ilmi. Portfolio välilehdeltä on myös pystynyt lähes realiajassa seuraamaan salkkuni allokaatiota.
Eli en allekirjoita väittämääsi, että sijoituspäätökseni eivät ole olleet realiajassa nähtävillä. Sen myönnän, että sijoituspäätöksiini johtavia syitä en ole paljoa avannut tai perustellut. Mutta kuten olen kuitenkin aiemmin kirjoittanut, niin nykyiset sijoitukseni ovat lähes puhdasta spekulaatiota ja perustuu pitkälti historiallisiin sykleihin. Varsinaisesta kaivosalasta tai geologiasta en juurikaan mitään ymmärrä, vaikkakin olen jonkin verran yrittänyt sitä opiskella tänä vuonna. Näin ollen en ole kyennyt tekemään itse kovinkaan järkeviä analyysejä yrityksistä, vaan luottanut muiden tekemiin analyyseihin. Tämän tyyppisissä pienissä kaivosyhtiöissä ei normaaleilla osakeanalyysin työkaluilla tee mitään, vaan on oltava specifi tietotaito sektorista. Ala on erittäin syklinen ja mineraalien etsintä ja niiden löytäminen on täysin oma taiteenlajinsa ja taidon lisäksi tuurilla on erittäin suuri merkitys kaivosprojektien onnistumiseen. Oma tietotaitoni ei siis riitä aiheesta kirjoittamiseen, kuin yleisellä tasolla, joten olen katsonut parhaaksi olla julkaisemasta tarkempia kirjoituksia.
Upea suoritus kyllä tuo pieniin kaivososakkeisiin vaihtaminen. Muistan kyllä kun kirjoitit vaihdoksesta, hämmennyin vähän siitä. Jälkikäteen katsottuna teit loistavan päätöksen ja pitäydyit siinä myös.
VastaaPoistaYleensä tuon kokoinen salkku löytyy paljon sijoittavalta nelikymppiseltä, sinulla sellainen on kaksvitosena. Se lisää arvostusta suoritukseesi. On myös kiva tietää että sijoitustoimintasi ei aina ole ollut täydellistä vaan vastoinkäymisten jälkeen tilanne on parantunut. Se antaa uskoa itsellekin :)
Olisin varmaan itsekkin hämmentynyt jos joku olisi minulle 1,5v sitten sanonut, että kohta koko sijoitusvarallisuuteni on kiinni tappiota tekevissä kaivosyhtiöissä =D
PoistaSuurin osa sijoituksistani oli USA:n osakkeissa ja niiden arvostuskertoimet (esim. CAPE) alkoivat olemaan niin korkealla tasolla, että aloin kyseenalaistamaan DCA-strategian järkevyyttä niin korkeilla osakekursseilla. En usko tarkan ajoittamisen mahdollisuuksiin ja osakemarkkinat ovat tunnettuja ylilyönneistä molempiin suuntiin. En siis edelleenkään uskaltaisi shortata SP500-indeksiä, vaikka uskon sen romahtamisen olevan yhä vain lähempänä.
Tavoitteenani on vielä moninkertaistaa sijoitussalkkuni koko ja tätä tavoitetta vasten on myös sijoituspäätökset tehtävä. Tavoitteen saavuttamisen todennäköisyys on aika pieni jos sijoittaa ylihinnoiteltuihin osakkeisiin. Nykypäivänä sijoittajana olemisessa on se hienoa, että voit laittaa rahasi ympärimaailmaa mitä erinäisimpiin kohteisiin. Suuri osa menestyneistä sijoittajista on tienannut omaisuutensa keskittämällä sijoituksensa mahdollisimman korkean tuotto-odotuksen kohteisiin ja vasta kun peli on ns. voitettu (taloudellinen riippumattomuus) on varojen allokointi suuntautunut varallisuuden stabilointiin ja maltillisempaan riskinottoon. En tarkoita että sijoittajan tulisi ottaa täysin järjettömiä riskejä, vaan sitä että esimerkiksi hajauttaminen suoritetaisiin korkean tuotto-odotuksen omaavien sijoituskohteiden kesken. Mielestäni normaalilla työtatekevällä piensijoittajalla ei ole mitään järkeä sijoittaa korkoihin hajautuksen vuoksi. Toisaalta käteistä on hyvä olla sivussa hyviä sijoitustilaisuuksia varten.
Oma salkkuni on äärimmäisen keskittynyt kulta- ja hopeakaivosyhtiöihin ja kaksi suurinta osaketta muodostavat jopa 70% sijoitusvarallisuudestani. Salkkuni on siis liian keskittynyt ja aionkin jatkossa suunnata katsettani yhäenemmän muiden sektoreiden suuntaan. Erityisen kiinnostavana pidän tällä hetkellä uraanikaivoksia. Myös tietyt maakohtaiset kehittyvien markkinoiden etf:t kiinnostavat.