lauantai 14. joulukuuta 2013

Indeksisijoittamisen muotoja

ETF
Indeksisijoittamisella tarkoitetaan sijoittamista indeksi(osuus)rahastoon, joka pyrkii seuraamaan mahdollisimman tarkasti jotain tiettyä kohdeindeksiä. Yleinen harhakäsitys asiaan perehtymättömille on, että indeksisijoittaminen = S&P500. Indeksisijoittaminen ei todellakaan ole sijoittamista pelkästään S&P500 -indeksiin, vaikkakin se on maailman seuratuin ja tunnetuin osakeindeksi. Kyseinen indeksi koostuu ainoastaan Yhdysvaltojen suurimmista yhtiöistä ja niiden osuudet indeksissä on markkina-arvo painotettu (10 suurinta sijoitusta muodostavat jo 18% indeksistä), joten hajautusta voidaan pitää puutteellisena. Osakeindeksien lisäksi on olemassa valtava määrä erilaisia korko- ja raaka-aineindeksejä, joihin voi sijoittaa samalla tavalla. Tässä blogitekstissä keskitytään kuitenkin vain osakeindekseihin.



Osakeindeksejä on monenlaisia

Täydellinen indeksiportfolio

Global stock index
Vanguard Total World Stock etf -maantieteellinen allokaatio
Puhtaimmillaan osakeindeksisijoittaminen on sijoittamista kaikkiin maailmassa listattuihin osakkeisiin, niiden markkina-arvon mukaisessa suhteessa (cap-weighted). Tällöin indeksi sisältäisi kaikki giant-, large-, mid-, small- ja micro cap osakkeet Yhdysvalloista Kazakhstaniin ja vieläkin pienempiin pörsseihin. Käytännössä tälläisen indeksin luominen ja sen tarkka seuraaminen on mahdotonta. On olemassa indeksiosuusrajastoja, jotka tähän jossain määrin pyrkivät. Esimerkiksi Vanguardin VT, jonka vertailuindeksinä on FTSE Global All cap. Se sisältää noin 5200 eri osaketta (giant 45,72%, large 30,90%, Mid 18,05% small 4,59% micro 0,74%), niin kehittyneistä, kuin kehittyvistä-markkinoista. Mikäli haluaa yksinkertaisen ja rationaalisen osakesalkun, riittää kun sijoittaa pelkästään tähän Vanguardin Total World Stock ETF:ään.

VT ei kuitenkaan ole täydellinen! Pelkästään Yhdysvalloista löytyy enemmän listattuja osakkeita, kuin mitä tämä etf pitää kokonaisuudessaan sisällään. 5200 osakkeella ei täten päästä lähellekkään täydellisyyttä, mutta kuten aiemmin totesin ei millään muullakaan. Kun päätin siirtyä indeksisijoittamiseen noin 1,5v sitten, olen jatkuvasti pähkäillyt mikä olisi minulle optimaalisin allokaatio tavoite. Pitkän mietinnän jälkeen olen valaistunut ja tajunnut ettei sellaista ole olemassakaan!

Parempaa tuottoa pienistä yhtiöistä

Investing Stocks
Small vs. Large cap
Morningstarin vertailu
Tutkimusten mukaan pienten pörssiyhtiöiden osakkeet tuottavat pitkällä aikavälillä isoja yhtiöitä enemmän. Tämä on korostunut erityisesti viime vuosien aikana. Pieniä yhtiöitä pidetään riskisempinä, niiden suuremman volatiliteetin takia, mutta pidemmällä aikajänteellä arvonvaihtelut kuitenkin tasoittuvat. Historian varjossa, voi siis olla järkevää ylipainoittaa pieniä yhtiöitä, eikä sijoittaa ainoastaan suuryhtiöiden osakeindekseihin. On pitkiä ajanjaksoja jolloin suuret yhtiöt pärjäävät paremmin (erityisesti laskumarkkinassa), eikä historia ole varma tae tulevasta. Historia on kuitenkin meidän paras työkalu (oikein käytettynä), jolla voimme yrittää nykytietojen valossa rakentaa itsellemme parhaimman mahdollisen portfolion.

Ohessa on kuva Morningstarin tekemästä tutkimuksesta, jossa selvitettiin large-, mid- ja small cap osakkeiden välistä tuottoa vuosina 1975-2005. Graafista käy selvästi ilmi pienten yhtiöiden ylivoimaisuus pidemmällä aikavälillä. Toisessa kuvassa on vertailtu suurten ja pienten yhtiöiden välisiä voitollisia ajanjaksoja.


Uusia trendejä

Toinen mahdollisesti järkevältä vaikuttava keino yrittää parantaa indeksisalkun tuottoa on käyttää tasapainotettua indeksiä (equal weight), jolloin jokaisen osakkeen paino on täsmälleen sama. Esimerkkinä voidaan mainita S&P 500 equal weight indeksi, jossa jokainen osake muodostaa 0,2% indeksin arvosta (100% / 500 osakkeella). Aiheesta tarkemmin KTR-blogista. Blogin tekstin mukaan tasapainotettu indeksi löi markkina-arvopainotetun S&P500 indeksin 2003-2013 66% vs. 130%, eli ero oli merkittävä. Tuottograafista voidaan kuitenkin nähdä, että tasapainotettu indeksi laski finannsikriisin aikana huomattavasti markkina-arvo painotettua indeksiä enemmän. Volatiliteetti on siis korkeampi ja ajoittamisella on täten suurempi merkitys normaaliin indeksiin verrttuna. Morningstarin mukaan db-xtrackers S&P500 etf sisältää 11,78% keskisuurten yhtiöiden osakkeita, kun taas vastaava equal weight etf sisältää 43,75%. Ero on siis huomattava ja ylituotto saattaakin osittain selittyä myös tätä kautta.
indeksisijoittaminen
Oheisessa kuvassa on vertailu tasapainotettuja ja markkina-arvopainotettuja etf:iä toisiinsa vuoden ajalta.  Tällä ajanjaksolla tasapainotettu large cap etf  voitti markkina-arvopainotetun, mutta mid- ja small cap etf:ssä voittaja oli markkina-arvopainotettu etf. Tästäkin voidaan päätellä, että tasapainotetun indeksin tuottoon vaikuttaa mid cap yhtiöiden suurempi paino. Vuoden tarkastelu jakso on tosin niin pieni, ettei siintä pysty oikeita johtopäätöksiä tekemään.

Tasapainotetun indeksin idea on mielestäni hyvin ymmärrettävä. Pörssissä syntyy "hinnotteluvirheitä", jolloin jotkin yritykset ovat yliarvostettuja ja toiset aliarvostettuja. Markkina-arvopainotetussa indeksissä ylipainotetaan eniten jo ennestään nousseita osakkeita ja alipainotetaan mahdollisesti aliarvostettuja. Perinteisestihän sijoittajan tulisi myydä korkealla ja ostaa matalalla. Toisaalta jos jo noussut osake jatkaa pitkään nousuaan, niin on hölmöä myydä se ja vaihtaa paikallaan pysyviin osakkeisiin tai jopa laskeviin "puukkoihin". Tämä korostuu erityisesti laskumarkkinassa, jolloin osinkoa maksavat laatuosakkeet pysyvät paremmin pinnalla, kuin pienet sykliset osakkeet. En siis osaa sanoa kumpi on parempi: perinteinen markkina-arvopainotettu-, vai tasapainotettu indeksi. Lyhyeköllä aikajänteellä tehtyjen vertailujen perusteella tasapainotetu indeksi näyttäisi kuitenkin tarjoavan ylituottoa suuryhtiöitä sisältävissä indekseissä.

Maantieteellinen jako

Maailma on nykyisin yhtenäisempi alue kuin koskaan. Tieto liikkuu ja yhtiöt toimivat globaalisti. Niinpä monet ovatkin kyseenalaistaneet maantieteellisen hajautuksen tarpeellisuuden nykypäivänä. On totta että  S&P500 yhtiöiden liiketoiminta on erittäin kansainvälistä ja vaikka pörssikurssien liikkeet ovatkin yhä yhteneväisempiä, ne eivät ole kuitenkaan lähellekkään yhtenevät! Eriaikaisen talouden kiertokulun lisäksi myös muut voimat vaikuttavat kursseihin, kuten poliittiset riskit ja valuuttojen heilahtelut. Kehittyvien markkinoiden taloudet ovat esimerkiksi erittäin riippuvaisia raaka-aineiden hinnoista. Välillä Yhdysvaltojen pörssissä menee lujaa ja kehittyvien markkinoiden kurssit tippuu, joskus taas toisinpäin. Tasapainottamalla salkkua on mahdollista myös hyötyä kyseisestä markkina-kierrosta, myymällä ylipainoon nousseita ja ostamalla alipainoon jääneitä.

Maailman osakemarkkinat voidaan jakaa markkina-arvon perusteella karkeasti kolmeen osaan: 50% Eurooppa, Kanada, Japani ja Australia, 40% Yhdysvallat, 10% Kehittyvät markkinat. Pelkästään Yhdysvaltoihin sijoittamalla jää siis yli puolet maailmasta kattamatta. Maantieteellinen hajautus kannattaa toteuttaa keskittymällä maanosiin, eikä yksittäisiin maihin (poikkeuksena Yhdysvallat). Helppo jako voisi olla Yhdysvallat, Eurooppa, Pacific ja Kehittyvät markkinat. Toteutus riippuu paljon myös käytetyistä sijoitustuotteista. Erityinen hyöty maantieteellisestä hajautuksesta saadaan, kun sijoitetaan small cap indekseihin, joiden liiketoiminta-alue on yleensä paikallisempi.

Hifistelyä

Edellä on kuvattu tärkeimpiä tapoja hienosäätää osakeindeksisalkkua. Tämän lisäksi voidaan salkku jakaa vielä erikseen arvo (value) ja kasvu (growht) indekseihin, jotka saattavat olla paikallaan suurissa salkuissa. Tutkimusten mukaan arvo-osakkeet tuottavat keskimääräistä paremmin. On olemassa myös indeksejä, jotka koostuvat pienistä arvoyhtiöistä (small cap value index).

Eri toimialojen sektoreille on myös mahdollista sijoittaa erikseen, mutta mielestäni ainoa sektori missä tämä joidenkin sijoittajien kohdalla saattaa kannattaa on kiinteistöt (Reit). Kannattiko rautatie indeksiin sijoittaa 1800-luvulla? -Ei!, kannattiko teknologia indeksiin sijoittaa 2000-luvun taitteessa? -Ei!, kannattaako nyt sijoittaa clean tech -indeksiin? -Ei! Sektori indekseillä voidaan ottaa lyhyellä tähtäyksellä näkemystä tietyn alan hinnoitteluvirheen puolesta (esim. pankkien kurssit lyötiin erityisen alas finanssikriisin aikaan) ja saada näin jopa hieman ylituottoakin, mutta pitkällä aikavälillä se ei onnistu. Sektorikohtaista sijoittamista voidaan mielestäni pitää enemmän spekulaationa, kuin indeksisijoittamisena. Rautatiet ja teknologia ovat hyviä esimerkkejä sektori indeksoinnin typeryydestä: kumpikin mullisti maailman, aivan kuten sijoittajat odottivatkin, mutta vain tietyt yhtiöt isosta massasta olivat voittajia ja suurinta osaa odotti kolkko kohtalo. Kun jokin uusi aalto (bioteknologia, clean tech, avaruus yhtiöt) tulee ja on todennäköistä, että sen rooli kasvaa tulevaisuudessa suureksi, ei tarkoita että kyseisen toimialan indeksiin sijoittamalla saisi satumaisia voittoja. Tällöin jos joskus tulisi harrastaa osakepoimintaa, mikäli välttämättä haluaa siihen junaan hypätä, mutta kuten historia osoittaa se on äärimmäisen vaikeaa ja perustuu suurimmalta osalta arvailun ja spekulaation varaan. Mutta jos omistat hyvin hajautetun indeksisalkun, niin pääset kyllä nauttimaan voittajayhtiöiden tuotoista, kunhan ne kasvavat edes micro- tai small cap luokkaan. Mietippä vaikka teknologia yhtiöiden Microsoftin ja Googlen historiaa.

 On olemassa myös fundamentti pohjaisia indeksejä, joita ei monenkaan mielestä edes indeksisijoituksiksi luokitella. Koska indeksisijoittaminen on nykyisin yhä suositumpaa, tulee finanssiteollisuuden uumenista yhä monimutkaisempia ja ihmeellisimpiä "indeksituotteita", joissa indeksisijoittamisen perusajatus tuntuu häviävän jo kokonaan. Kun tälläisiä uusia "keksintöjä" tipahtelee eteen, kannattaa pitää ajatus kirkkaana ja oma sijoitussuunnitelma mielessä.


Muita huomioitavia seikkoja

Kolme erilaista indeksituotetta

1.) Perinteisin indeksituote on indeksirahasto, joka sisältää oikeita (fyysisiä) osakkeita indeksinmukaisessa suhteessa. Näitä voidaan merkitä rahastoyhtiön kautta. (Esim Seligson, jonka rahastot eivät tosin ole sisällöltään identtisiä vertailuindekseihin nähden)
2.) ETF eli indeksiosuusrahasto on muuten samanlainen kuin indeksirahastokin, mutta sen osuuksilla käydään kauppaa pörssissä samaan tapaan kuin osakekkeillakin. 
3.) Nykyään alaa on vallannut myös swap pohjaiset (synteettiset) etf:t. Näiden tuotteiden sisältö voi poiketa merkittävästikkin kohdeindeksistään johdannaissopimusten avulla, mutta niiden omistaja on oikeutettu vertailuindeksintuottoon kulujen jälkeen. Tälläiset etf:t sisältävät vastapuoli riskin, joka on rajattu 10%. Suomalaisille tunnetuin swap pohjaisten etf:ien tarjoaja on Deutche Bank, jonka tuotteita x-trackerssit ovat. Finassikriisin aikaan nämä tuotteet saivat paljon kritiikkiä osakseen, mutta myös ymmärrystä. Itse suosin x-trackers etf:iä, koska ne: 
- Seuraavat rakenteensa vuoksi tarkemmin kohdeindeksiään
- Sijoittavat osingot uudelleen
- Ovat kuluiltaan pienemmät, verrattuna muihin osingot uudelleen sijoittaviin etf:iin
Ongelmana on kuitenkin tälläisten tuotteiden monimutkaisuuden hahmottaminen ja riskien ymmärtäminen. Yhdysvaltojen lainsäädäntö käsittääkseni jopa kieltää tälläiset swap pohjaiset -etf:t, joten näitä ei paljoa Euroopan ulkopuolelta taida löytyä.

Tuotto- vai kasvuosuus

Suomalaisen sijoittajan kannalta verotus astuu todella suureen asemaan, etf:iin sijoitettaessa. Suurin osa maailman etf:istä maksaa osingot sijoittajalle. Suorissa osakesijoituksissa osingot ovat 70% verotettavaa tuloa, mutta rahastojen maksamista osingoista joutuu maksamaan täyden pääomaveron (30/32%). Tämä pienentää suomalaisen sijoittajan tuottoja merkittävästi ja pilaa korkoa korolle -efektin verojen osalta. Osingot uudelleen sijoitettavia tuotteita on tarjolla, mutta ne ovat kuluiltaan hieman kalliimpia ja vaihdoltaan pienempiä kilpailijoihin nähden. Mielestäni tämä täytyy kuitenkin hyväksyä ja suunnata ostot näihin kasvuosuuksiin (capitalizing, acc). Valinnanvara pienenee olennaisesti, mutta netto-tuotto tulee olemaan parempi. Itselläni osinkojen uudelleen sijoittaminen on tärkein kriteeri indeksituotteita valittaessa. Ulkomaisiin osinkoihin liittyy myös muita vaikekuksia.

Elinvoimaisuutta

Pitkäaikaisia indeksisijoituksia tehtäessä on syytä kiinnittää huomiota myös tuotteiden kokoon ja elinvoimaisuuteen. Finanssialalla syntyy jatkuvasti uusia tuotteita, joista suurin osa kuolee pois lyhyehkössä ajassa. Pitkällä tähtäimellä liikkuvalle indeksisijoittajalle voi koitua huomattavia kuluja, jos jokin rahasto päätetään lopettaa. Syntyy ennenaikaisia vero seuraamuksia, toimeksiantokuluja, mahdollisesti menetettyjä tuottoja jne, jotka katkaisevat korkoa korolle -efektin. Pienissä vähän vaihdetuissa etf:ssä on myös suurempi spread, josta syntyy myös merkittäviä piilokuluja. Esimerkiksi db-xtrackerssilla on 115 eri osakeindekseihin sijoittavaa etf:ää. Maailmalla on varmasti useita indeksitaloja, jotka tarjoavat samanlaisia määriä eri indeksituotteita mitä mielikuvituksillisimpiin indekseihin. Voi vain arvailla, mitkä näistä ovat hengissä vielä 50 vuoden päästä. Elinvoimaisuutta ajatellen varmin valinta on mielestäni Vanguardin tuotteet, mutta niissäkin kannattaa tarkistaa rahaston koko.

Lopuksi

Indeksisalkkua voi hioa loputtomasti, mutta koskaan siintä ei tule "täydellistä"! Tärkeintä on pitää huoli perusallokaatiosta (osakkeet/korot), kuluista (myös verot) ja edes tyydytävästä maantieteellisestä- ja yhtiökoko hajautuksesta. Varmin tie on tehdä yksinkertainen passiivinen sijoitussuunnitelma ja ennenkaikkea noudattaa sitä kurinalaisesti! Mitä monimutkaisemman salkun haluaa, sen vaikeampaa sitä on ylläpitää ja kulut kasvavat, eikä lopputulema ole varma. Hyvä esimerkki liian monimutkaisesta rahastosta on kuuluisa LTCM, jonka perustivat viisaat talous nobelistit.

Indeksisijoittamisen periaate on siis todella yksinkertainen ja toimivaksi todettu. Ihminen nyt vaan tahtoo kuitenkin olla luonteeltaan sellainen, että se haluaa päästä vaikuttamaan asioihin itse ja ottaa omaa näkemystä. Indeksisijoittajallakin oma harkinta on tarpeen tiettyyn rajaan asti, mutta liian pitkälle viety analysointi johtaa vain harhaan. Tässäkin saattaa toimia paljon mainostettu 80/20 -sääntö. Indeksoitu portfolio toimii parhaiten silloin, kun sijoittaja makaa rannalla tai on Alpeilla laskettelemassa. Toki sijoitussuunnitelman tulee elää ajassa ja jos siinä on selviä puutteita ne tulee korjata, mutta edestakaisin veivaaminen ja loputon pohdiskelu koituu vain haitaksi. On erittäin tärkeää, että sijoittaminen tapahtuu mahdollisimman mekaanisesti, eikä tunteita ole päätöksen teossa mukana laisinkaan.

Indeksisijoittaminen on indeksisijoittamista ainoastaan buy&hold (tai forget) -taktiikalla. On olemassa lukuisia tutkimuksia esimerkiksi S&P500 indeksiin sijoittaneista henkilöistä, joista suurin osa on hävinnyt todella reilusti kyseiselle indeksille ja tuotot ovat olleet jopa negatiivisia, vaikka itse indeksi olisikin tuottanut todella hyvin samana ajanjaksona. Tämä johtuu siintä, että sijoittajat ovat pomppineet sisään, ulos, sisäään... ja aina väärään aikaan. -Eli ainoa mitä sinun tulee tehdä on ostaa sopivaksi katsomiasi indeksejä, tasapainottaa portfoliota tarvittaessa (esim. 18kk välein) sijoitussuunitelmasi mukaisesti ja ennen kaikkea nauttia elämästä ja olla miettimättä sijoituksiasi!

Indeksejä on monenlaisia, mutta niin on myös sijoittajia. Toisille kaikista yksinkertaisin on paras, kun taas joidenkin on järkevää rakentaa useampaa indeksiä sisältävä salkku. Tämä riippuu riskinsieto- ja kantokyvystä, salkun euromääräisestä koosta, aikajänteestä ja kiinnostuksesta asiaan. Myös muu varallisuus ja ansiotyö voi vaikuttaa sisältöön. Tärkeintä on säästää ja sijoittaa, sekä selkeä pitkäntähtäimen suunnitelma!

2 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus! Blogeissa on ollut lyhyeen aikaan monta erinomaista kirjoitusta. Indeksistä poikkeaminen on aina riski, indeksille voi hävitä suuresti poikkeamalla siitä ja sijoittajat epäonnistuvat ennustamisessa varsin usein. Sektoristreista on tehty tutkimuksia, että ammattilaiset pystyvät pärjäämään sektori-indekseille rahastoissa, eli onnistuvat valitsemaan sieltä oikeat osakkeet. Suuremmassa kokonaisuudessa he sitten kuitenkin näyttävät painottavan sektoreita tuottojen suhteen vääriin. Itsellä oollut mielessä kirjoitella indeksisijoituksista, saa nähdä milloin pääsen sinne asti, käytettävissä oleva aika mennyt pitkälle omien ajatusten kirjanpitoon ja salkun muokkamiseen haluttuun suuntaan. Salkku on lähtenyt teroittumaan ja sijoitukset hiukan vähentyneet, joten työmäärä sen suhteen tulee hiukan tuelvaisuudessa vähenemään.

    VastaaPoista
  2. Indeksistä poikkeaminen on todellakin riski, mutta se voi kuitenkin olla perusteltua nojautumalla pitkän aikavälin tutkimustuloksiin ja tekemällä allokaatio päätös niiden pohjalta. Tällöin indeksistä poikkeaminen on kuitenkin tehtävä vähintään vuosikymmenen ajaksi. Esimerkkiksi small cap yhtiöiden ylipainottaminen useamman vuoden kestäneen härkämarkkinan jälkeen, todennäköisesti heikentää (tai sitten ei) salkun tuottoa seuraavan 5 vuoden ajaksi.

    Kuten tekstissä totesin, niin erillistä sektori hajauttamista pidän typeränä. Erityisesti silloin, kun juostaan jonkin uuden "kuuman" toimialan perässä, jolle on ennustettu loistava tulevaisuus. Päinvastainen toimialasijoittaminen voi kuitenkin olla ajoittain järkevää. Esimerkiksi jos teknologiakuplan euforiassa, sijoittaja olisi tutkinut jonkin osakeindeksin toimialajakoa ja todennut teknologian olevan yliedustettuna muihin aloihin nähden, hän olisi voinut tasapainottaa salkkuaan sijoittamalla muiden sektoreiden indeksiin. Tätä voidaan kuitenkin pitää enemmän osakepoiminnan tyylisenä sijoittamisena, kuin suoranaisena indeksisijoittamisena. Ongelmana sataa olla myös tarvittavien tuotteiden puute: Löytyykö markkinoilta all sectors ex-technology -tyyppistä tuotetta? Ilman sellaista yksittäisten sektorien ostaminen erikseen saattaa olla vaikeaa ja kulut nousevat.

    Toimialojen equal weight -tyyppinen tasapainottaminen voisi tietysti olla yksi strategia, mutta miten toimiva se olisi en tiedä. Parempi pysyä suhteellisen yksinkertaisessa ja toimivaksi todetussa suunnitelmassa.

    VastaaPoista