sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Indeksoinnin hahmottelua - Osa 2.

Aiemmassa kirjoituksessani hahmottelin uuden salkun rakentuvan täysin iSharesin acc ETF:ien varaan. Toin silloin jo ilmi ongelmia, jotka tästä seuraisi. Hallinnointikulut ovat korkeahkot, spreadit ovat suuret, rahastojen koot ja vaihto ovat liian pienet, eikä niiden hajautus miellytä tarpeeksi,. Omaan suurta intoa rakentaa salkkuni huomattavasti tarkemmin, kuin vain ostaa yhtä tai kahta maailmanlaajuisesti hajautettua ETF:ää. iSharesin tuotteilla en pysty saamaan itseäni miellyttävää allokaatiota aikaiseksi. Haluan korostaa tiettyjä maita, yhtiöiden kokoa ja saada lukumäärällisesti suuremman osakehajautuksen. Esimerkiksi iSharesin USA (IBCE) ETF sisältää vain 580 eri osaketta, kun Vanguardin VTI:ssä osakkeita on jo 3 000. iSharesilta löytyy acc Japani ETF, muttei laajemmin hajautettua Pacific ETF:ää. Small-cap yhtiöihin sijoittavaa acc ETF:iä ei ole tarjolla. Venäjän acc ETF on swap pohjainen ja siinä on järkyttävän suuri spread.

Aloin siis leikkimään Excelillä! Vertailin Vanguardin VTI:n ja iSharesin IBCE:n teoreettista tuottoa toisiinsa. VTI jakaa osingot sijoittajille, kun taas IBCE sijoittaa ne takaisin osakkeisiin. Oletin vuosittaisen tuoton olevan 10 %, joka sisältää 3,5 % efektiivisen osinkotuoton. Laskussa on huomioitu TER, joka VTI:ssä on 0,06 % ja IBCE:ssä 0,4 %. Laskin myyntihinnan vuodesta 2022 eteenpäin hankintameno-olettamaa käyttäen. 


Kuvitellaan siis että jäisin 50 vuotiaana eläkkeelle. Sijoitan tätä päämäärää varten kuluvana vuonna 50 000 € yhteen ETF:ään. Laskemieni mukaan eläkkeelle jäädessäni vuonna 2040 sijoitusteni arvo olisi 108 000 euroa matalampi, jos sijoitan rahat VTI:hin, IBCE:n sijasta. Myytäessä ero kaventuu verojen maksun jälkeen 88 000 euroon. 
Ero on siis tämän 28 vuoden aikana kasvanut 20 prosenttiin. Se on niin suuri, että tämän pohdintaan kannattaa käyttää aikaa! Osinkojen ulos jakamisen hyvä puoli on sen tarjoama mahdollisuus tasapainottaa salkkua. Toisaalta rahastojen jakamia osinkoja verotetaan 100 prosenttisesti, joten hyöty jää vain mahdollisen tasapainoituksen vuoksi tehtyjen myyntien kaupankäyntikulujen tasolle. Riskinä näissä acc ETF:ssä on niiden koko, jonka vuoksi ne voidaan lopettaa ja näin mahdollinen vero-hyöty jää saavuttamatta. On toki myös mahdollista että näiden acc tuotteiden kysyntä ja tarjonta kasvaa, mikä saattaisi pienentää kuluja ja kasvattaa niiden elinvoimaisuutta.

Tekemäni vertailu on tehty Yhdysvaltoihin sijoittavien ETF:ien kesken, joten niiden kustannukset ovat matalahkot. Jos sijoitettaisiin kehittyvien maiden ETF:ään, niin iSharesin EUNM:n TER on jo 0,75%, kun Vanguardin VWO:ssa se on 0,2%. On myös oletettavaa ettei osinkotuotto ole aivan niin suuri kuin kehittyneissä talouksissa. Tällöin ero kaventuu taas hieman. Isänmaallisuuden nimissä maksan tietenkin mielummin veroja Suomeen, kuin hallinnointipalkkioita ulkomaille, mutta en aivan mukisematta niele näin kireää verotusta.

Tässä päätöksessä on psygologialla jälleen suuri merkitys. Mieli tahtoisi sijoittaa parhaiten hajautettuihin mielenkiintoisiin suuriin ETF:iin, kun järki käskee sijoittamaan kasvu-osuuksiin. Unohtamalla kokonaan osinkojen uudelleen sijoittamisen olisi tämä homma huomattavasti hauskempaa. Järkevintä olisi varmaan tehdä jonkinlainen kompinaatio näiden välillä. Sijoittaa mahdollisesti Yhdysvaltoihin ja Eurooppaan acc rahastojen avulla ja täydentää niitä  sitten erillisillä small-cap-, kehittyvien maiden- , sekä muiden eri maanosien ETF:illä. Täytyy jatkaa pohdiskelua...

1 kommentti:

  1. Todella asiallinen blogi, löysin tämän vasta äskettäin ja pidän sisältöä erittäin laadukkaana. Kiitos!

    VastaaPoista